Uudenvuoden bileet eläinlääkärissä

Vuodenvaihdetta on kuulema tapana juhlistaa mitä erilaisimmilla tavoin. Meidän alkuilta meni eläinlääkärissä.....

Hommahan alkoi siitä että kolmen aikaan perheen tytär huomasi Simbassa jotain outoa. Pikainen tarkastelu kertoi, että Simballa oli peräpäässään jotain outoa, kenties taisteluvamma, joka kaipasi tarkempaa syyniä.

Simba on Karvaformuloista se omapäisin ja parhaiten oman arvonsa tunteva, ja hänen korkeutensa tarkempi tutkiskelu ei onnistukaan ihan noin vain. Ei siis muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kissan kanssa kohti eläinlääkäriä.

Eläinlääkäriksi valikoitui, kuten viimeaikoina on ollut tapana, Eläinlääkäri Anne Varjo. Tuntia myöhemmin Simba sai tujauksen rauhoitetta että hänen korkeutensa ahteria päästiin tutkimaan.

Simban ahterissa näkyi reikä, joka voisi olla mahdollisesti kissan kulmahampaan aiheuttama. Viiltohaavalta se ei näyttänyt mutta syvä se oli. Reikä huuhdeltiin, hoidettiin ja Simba sai tujauksen kipulääkettä pahinta oloa taittamaan. Henkilökunta ei keksi mistä reikä on lähtöisin, joten voimme vain epäillä että joku on tahtonut haukata Simbaa kankusta. Toinen vaihtoehto on tietysti anaalifisteli.

Henkilökunta on eniten innoissaan jatkohoidosta. Reikää pitää huuhdella sekä rasvata ja lisäksi Simba saa (erittäin pahan makuista) antibiottia kaksi kertaa päivässä, kipulääkettä ja laktuloosia unohtamatta. Hänen korkeutensa on eri mieltä näistä paranemista edesauttavista jutuista, joten saa nähdä kuinka kova kiukku herralla viikon päästä on.

Typerä töttörö, ei tällaisen kanssa voi olla !!!

Toivomme kuitenkin että haava paranee hyvin ja nopeasti.

Pennut 3vk

Nukan orvoksi jääneet pennut pääsivät siis Tampereelle Nori -abessinialaisen hellään hoivaan jossa ovat ehtineet kasvamaan jo kolmen viikon ikäisiksi. Sinisen tytön työnimi on Kilju (koska neiti on melkoinen kiljuiita) ja pojan Sisu (tätä ei tarvinne edes selittää...). Kaverina pennuilla on kaksi viikkoa vanhempi riistapoika joka kulkee nimellä Tyyppi.

Henkilökunta pääsi tänään vähän kuvailemaan pentuja joten täältä pesee.

Kilju kurkistaa

Sisu pohtii

Sisu saa vielä lisäruokaa jonka hän syö reippaasti

Kilju on kova tyttö maistelemaan jauhispuuroa

Sisua moinen sotku ei oikein vielä houkuttele

Ruuan jälkeen on hyvä ottaa päikkärit

"Isoveli" isottelee

Minä suojelen sinua kaikelta, tuumaa Sisu

Ryhmäkuvaako haluat? Ei varmaan katsota kameraan!

Ihania pikku riiviöitä, toivottavasti päästään moikkaamaan kun ovat noin kuuden viikon ikäisiä niin saadaan ihan mahdottoman söpöjä kuvia!

Pentuja ja surua

Nalan ensimmäisen pentueen tytöllä, Nukalla, oli laskettu aika tällä viikolla. Innoissamme odotimme perheenlisäystä ja uusia pentuja Neaeras-sukuun.

Synnytys ei valitettavasti edistynyt kun poikapentu jäi jumiin ja Nuka väsyi. Nukalla oli muutenkin pitkä päivä takana, hän ei ollut nukkunut oikeastaan koko päivään ja synnytyskin venyi myöhäiselle illallle. Ei siis vaihtoehtoja, kissa kainaloon ja kohti Viikkiä missä todettiin ettei pienellä pennulla näy ultrassa sykettä, joten Nukalle tehtiin sektio.

Osaava henkilökunta sai jumittavan pojan elvytettyä ja niin Nuka lähti kotiinsa kahden pentunsa kanssa. Beige poika oli kuitenkin ehtinyt hengittää lapsivettä joten toivomme että nuorukainen jaksaa taistella itsensä isoksi kissaksi.

Kotona Nuka hoiti pentuja suurella rakkaudella. Leikauksesta kipeä neitokainen sai ihmiseltään erikoishoivaa ja nesteytystä samalla kun Suvi auttoi pentuja antamalla niille lisäruokaa.

Pahin kuitenkin tapahtui.

Tänään aamusella, kaksi päivää synnytyksestä Nuka menehtyi. Mitään ulkoisia varoitusmerkkejä ei ollut mistä olisi voinut epäillä pahinta. Kunto romahti yön tuntien aikana ja matkalla Viikkiin Nuka siiryi viimeiselle matkalleen.

Pennut ovat nyt matkalla Nori-tädin luo jossa odottaa 2vk ikäinen poikapentu. Toivomme suuresti että Nori kelpuuttaa pienet pentuset omakseen, jotta he saavat kaikesta huolimatta parhaan jatkon elämälleen.

Nuka jättää ison kolon sydämiimme, rauhallista matkaa sateenkaarisillalle ❤

Kuvat: Carla ja Suvi Järventausta

Kokovartalopyykillä

Ette kuulkaa usko kuinka on taas kissoja kiusattu!!

Emäntä heittäytyi tänään vallan mahdottomaksi ja raahasi Simban sekä Tiitin pesulle! Se selitti jotain että kun pojat lähtee vajaan parin viikon päästä näytelmöimään, niin pitää kertavuotuisella putsauksella käydä.

Eikä se ollut mikään nassun pyyhintä ja korvien putsaus, vaan ihan kokovartalosuihku!

Simba kävi ensin pesulla ja voi jestas kuinka se valitti. Perheen tyttökin kävi ovella kysymässä että onko kaikki kunnossa, niin sydäntä särkevää vollotusta Simba piti. Välillä se kuulosti ihan siltä että se aikoo kynsiä emännältä silmätkin päästä.

Simba (ja emäntä) selvisivät koettelemuksesta kuitenkin ilman naarmuja joten seuraava uhri oli Tiiti. Tiiti on tottuneempi pestävä, mutta yritti sekin vähän ulista ja valittaa saamastaan kohtelusta. Emännän kanssa ei kuitenkaan ole neuvottelemista, ja niin tuli Tiitikin märkänä mirrinä suihkusta pihalle.

Minä tyydyin tarkkailemaan tilannetta vähän korkeammalta, mutta eipä tuo emäntä mitään minun pesemisestäni puhunutkaan. Ehkä minua ei tarvitse pestä....? 

 2-3.12.2017 järjestetään siis Lahdessa FINTICAtin toimesta kissanäyttely, jonne ilmoittautuminen on avoinna vielä jokusen päivän. Jos siis kiinnostaa kokeilla, millaista tuo rinkinäyttely on, niin hipihopi ilmoittautumaan, ohjeet löytyy mm. yhdistyksen sivuilta.

Meiltä ainakin Simba ja Tiiti on paikalla, ehkä minäkin....?
- Nala

Väliaikakuulumisia

Meidän blogissa on ollut vähän hiljaista. Se johtuu siitä, että meidän emäntä, se joka kirjoittaa nämä meidän jutut, on ollut vähän allapäin.

Emännän paras ystävä sairasti syöpää reilun kolme vuotta ja emäntä on ollut kuluneen syksyn hänen tukenaan. Ystävätär menehtyi viime kuussa ja emäntä on ollut sen takia vähän pois tolaltaan.

Hautajaiset on nyt vietetty ja emäntä lupasi panostaa meihin taas vähän enemmin. Nyt se kaipaisi kuitenkin juttuvinkkejä, mistä haluaisitte kuulla...?

Ja ei hätää, me ollaan pidetty emännästä hyvää huolta, makoilemalla sylissä ja leikkimällä sen kanssa.

Rusina 1v -kuvat

Rusina kävi PIROKin näyttelyssä yksivuotiskuvissa Tessalla ja saimme vihdoin otokset tänne kotiin.

Mitäs tykkäätte, onko neiti kasvanut yhtään aikuiseksi...?

Rusina VI-HAA kameran edessä olemista, tai tarkemmin salamavaloa. Joka kerta kun salama räpsähtää, poistuu neiti valon nopeudella kameran edestä. Ja sellainen hän on ollut koko ikänsä.

Jäämme jännityskellä odottamaan, saadaanko neidistä koskaan otettua hienoja ja hienostuneita edustuskuvia.

Lesy - Lohjan eläinsuojeluyhdistys ry

Suomessa toimii monia eläinsuojeluyhdistyksiä. Onneksi, sillä apua tarvitsevia eläimiä on myös paljon.

Meidän lähellä toimii Lohjan eläinsuojeluyhdistys ry joka on ollut toiminnassa nyt kolme vuotta. Lesy vastaa Lohjan alueen löytöeläimistä sekä Siuntion löytökoirista.

Punainen kaunistus odottamassa loppuelämän kotia.

Kuten suurin osa löytöeläintaloista, myös Lesy on riippuvainen avustuksista. Meidän porukka käy viemässä satunnaisin väliajoin ruokaterveisiä talon kissoille.

Nalan viime viikonlopun agilitypalkinnot lähtivät lyhentämättöminä Lesyn kissoille. Kassiin kerättiin lisäksi vielä vähän muuta herkkua ja iso, painava kassi vietiin keräyslaatikkoon.

Ai miksi? No koska meidän mielestä kaikista pitää pitää huolta! Muistattehan tekin auttaa lähintä löytöeläintaloanne.

Lesyllä on muuten avoimet ovet sunnuntaisin klo 12-15. Käykää tutustumassa!

Salon esittelynäyttely

Nala:

Lauantaina 9.9 Salon VPK-talolla järjestettiin esittelynäyttely. Paikalla oli jos jonkinmoista kissaa, ja vaikka mitä rotuja.

Abessinialaisista minä olin edustamassa punaisia, lisäksi paikalla oli Iinu sinisistä sekä Norris riistanvärisistä.

Rotuesittelyn lisäksi paikalla oli mahdollisuus kokeilla agilityä. Minä kokeilin kyllä, mutta ei oikein ollut minun juttu. Typerää hyppimistä ja puikkelehtimista sinne minne isäntä määräsi eikä yhtään oman maun mukaan.

Agilitystä järjestettiin jopa kilpailu (ihan omilla säännöillä), minä tulin siinä kolmanneksi!

Näyttelyssä valittiin lisäksi yleisön suosikkiaby. Viime hetkellä oli tullut yksi ääni joka jakoi voitokkaan ykkössijan. Minä ja Iinu oltiin siis parhaita. Sitäpä ei tiedä kuka olisi voittanut ilman viimeistä ääntä mutta aina voi arvailla....

Tuo 3 oli minun kilpailunumero, ei sijoitus....

Oli kuitenkin kivaa olla näytelmissä pitkästä aikaa, milloinhan tuo emäntä ottaa minut mukaansa uudestaan....?

Oletteko te koskaan kokeilleet agilityä tai esteitä?

Ihan lempparia: Päikkäripaikat

Kyllähän tekin tiedätte, että uni maistuu makeimmalta omassa sängyssä?

Meidän ihan kaikkein paras nukkumapaikka on ihmisten sängyssä, mutta koska ne on niin tylsiä ettei ne nuku kuin öisin, niin meillä on jokaisella oma lempparipaikka missä nukkua päikkäreitä.

Nala nukkuu pussukassa.

Pussukka on niin loppuunnukuttu, että sieltä voisi pienempi kissa valua pois. Onneksi Nala ei kuitenkaan mahdu siitä putoamaan.


Tiiti nukkuu riippumatossa.

Riippumatto löytyi syksyllä Turun näyttelystä ja on ollut Tiitin ehdotonta lempparia. Sekä keinun ylähylly, että alapuoli ovat molemmat ahkerassa käytössä.


Simba nukkuu vaatehuoneen ylähyllyllä.

Reppujen ja laukkujen päällä on Simban oma lempparipaikka. Ylhäällä on lämmintä ja vaatehuone on talon rauhallisin paikka. Simban löytää usein myös tolpan nokasta, jossa myös Tiiti viihtyy hyvin.


Rusina nukkuu missä vaan.

Empiiriset tutkimukset eivät ole vielä tuottaneet tulosta, sillä Rusina ei ole löytänyt ultimaattisesti parasta nukkumapaikkaansa. Suuressa suosiossa on isännän työtuoli sekä vaatehuoneen pahvilaatikko. Lisäksi vaatekaappi, sänky, sohva ja moni muu paikka kelpaa torkkumiseen.


Missä te tykkäätte nukkua päiväunia?

PIROKin näyttelykuulumisia

Sunnuntaina oli PIROKin Double-Trouble -näyttely joka järjestettiin Ylöjärven Liikuntahallissa. Näyttelyn ideana on tupla-arvostelut yhden päivän aikana, joten mahdollisuus on napata jopa kaksi sertiä kotiin yhdellä reissulla.

Rusina oli mukana näytelmissä. Näyttelypäivä kului pitkälti yksin kun emäntä haahuili taas assarihommissa, onneksi kasvattaja oli mukana mummu-kissan kanssa niin oli edes vähän seuraa lähellä. Toisaalta, kun ruokahuolto pelaa niin mikäs se on sturdissa torkkuessa.

Rusina Linda Knyovan käpälöitävänä

Kasvattaja ja mummukissa Frida

Arvostelevat tuomarit olivat Karl Preiss sekä Linda Knýová. Arvostelut noudattivat perinteistä kaavaa; serti tuli mutta TP- valinnoissa käytiin lähinnä niiaamassa ja "kotio kasvamaan". Sama oli kuvio Nalan kanssa joten emme järkyty.

Seteleissä oli paljon hienoa sanottavaa, osa sanoista vaan jää henkilökunnalle epäselväksi....?

Nyt Rusina saa hetken rauhoittua näyttelytouhuista. Seuraavaan näyttelyyn on muutama kuukausi aikaa, ja silloin näytelmöidään messukeskuksessa. Nähdäänkö siellä muita tuttuja?

1v synttärihulinaa

Nala:

Vuosi sitten tähän aikaan oli kuulkaa melkoisen tuhti olotila. Tai, tähän aikaan se olo oli jo ohi kun pennut tulivat reippaasti maailmaan, muutamassa tunnissa.

Neaeras I-pentue, 2016

Se oli siis vuosi takaperin ja tänään vietetään 1v synttäreitä! Niitä juhlii kukin omalla tahollaan, mutta saatiin sentään kuvaterveisiä vuoden ikäisistä vekaroista. Tosin Rusinaa nyt joutuu katselemaan päivästä toiseen joten sen kasvamisen on nähnyt väkisinkin, mutta on nuo muutkin lapsukaiset kasvaneet kovasti.

Nokkonen, pentueen vanhin

Nokkosen kotona on kaksi pientä ihmistä joiden kanssa hän viihtyy ja puuhastelee. Jos pojat tekevät jotain, on Nokkonen usein mukana auttamassa.

Fenja, pentueen viisain

Fenjan uudessa kodissa on kaverina kaksi isoa koiraa joiden kanssa hän tulee toimeen hyvin. Kissamaiseen tapaan Fenja tietää olevansa hieman parempiarvoinen ja kuvittelee, että on ainoa joka on oikeutettu menemään makuuhuoneeseen, ihmisten lisäksi toki.

Kotiväen mukaan neiti on oikein suloinen, ei ole koskaan raapinut tai sähähdellyt ihmisille. Eikä rikkonut paikkoja (paitsi viherkasvi, niin se...)

Rusina, pentueen rämäpää

Rusina jäi siis osaksi Karvaformuloita ja juttuja hänestä on tälläkin blogissa vaikka kuinka paljon. Emme paneudu hänen tekemisiinsä sen enempää, mutta tarjoamme tässä Tessan ottaman kuvan.

Rusinan edesottamuksia voi myös selata tunnisteella Rusina

Mufasa, pentueen pöhkö

Mufasalla on omassa kodissaan lempparikaverinaan Myy jonka kanssa ovat erottamaton parivaljakko. Mufasa on kropaltaan kasvanut jo isoksi kissaksi mutta pään sisällä hän on edelleen pöhkö pentu. Ja sama näkyy jokapäiväisessa olemisessa, eleganttius on onneksi ehkä enemmän tytöiltä odotettu piirre....?

Henkilökunnan terveiset:
Hyvää jatkoa kaikille kakaroille, paljon pusuja, herkkuja ja rapsutuksia jokaiselle. Toivottavasti kuullaan teistä vielä!

Edustuskortit

Meillä on ollut aikaisemminkin käyntikortteja joita henkilökunta on jakanut näytelmissä meistä kiinnostuneille.

Nyt kortit loppuivat joten emäntä tilasi lisää uusia. Tällaisia niistä tuli.

Korteissa on isona tottakai tärkein, osoite, mistä meidät löytää, mutta myös kasvattajan tiedot, jotta abyistä innostuneet ihmiset tietävät minne ottaa yhteyttä. Ensimmäiset edustuskortit ovat muuten jaossa sunnuntaina Ylöjärven Liikuntakeskuksessa järjestettävässä PIROKin näyttelyssä, tule hakemaan omasi!

Onko teillä edustuskortteja? Mitä niissä lukee?

Toivepostaus: Tiputelkkari

Meiltä pyydettiin postausta meidän tiputelkkarista.

Tilannehan on siinä mielessä haastava, ettei meillä ole kunnollista tiputelkkaria. Me asutaan paritalossa ja kaikissa ikkunoissa on sälekaihtimet. Hyvin usein kaihtimet ovat kiinni joten niistä ei oikein näe mitään.

Keittiöstä me joskus katsellaan tiputelkkaria, mutta koska siellä on niin huononlaisesti mitään tarjolla, viihdytään me paljon enemmän meidän catiolla.

Meillä on siis olkkarin ikkunasta esteetön kulku takapihalle, missä meillä on iiiiiiso terassi, ihan vaan meitä varten. Tai no, käy isäntä joskus siellä grillaamassa, mutta pääsääntöisesti se terassi on siis vain meidän.

Meillä on siellä tähystystasoja sekä nukkumapaikkoja. Tähystystasolta näkee myös naapurin puolelle, siellä on välillä pihalla sellainen hirmuisen iso bernhardilainen nimeltä Viivi. Onneksi se on kiltti eikä välitä meistä, ei kukaan jaksaisi kuunnella päivästä toiseen louskuttavaa hauvaa.

Varsinkin Tiiti nukkuu tosi usein catiolla olevassa säkkituolissa. Kun me muut tylsistytään ja mennään sisälle niin Tiiti vaan jää nukkumaan. Rusinan tai Nalan taas löytää tirsoilta vanhasta kiipeilypuusta.

Tällainen oli meidän toivepostaus, jossa ei edes täytetty toiveita. Ollaanko me vähän tylsiä...?

Onko teillä tiputelkkareita tai Catioita?