Ylireagointia

Tiedättekö sen tunteen kun ihmiset ylireagoivat oudoista asioista?

Minulle kävi niin sunnuntaina. Olin emännän mielestä olin kovin outo lauantai-illalla ja hän epäili että olisin kipeä. Ruoka ei oikein maistunut ja Simballekin näytin käpälää kun se yritti tulla lähistölle.

Sunnuntaina aamulla minut laitettiin koppaan ja lähdimme Espooseen. Emäntäni keksi jostain, että minulla voisi olla kohtutulehdus ja hän halusi tarkastuttaa tilanteen lähes välittömästi. Saatoinpa ehkä puhaltaa juuri syödyt sapuskatkin pihalle mutta sehän johtui vain ruuan pahasta mausta?

Espoon eläinlääkäritalossa oli ihan mukava lääkäritäti Matilda, joka tarkasti minulta silmät, korvat ja  suun sekä tunnusteli vatsaani. Sitten emäntä nappasi minut kainaloon ja tädistä tuli ei niin kiva täti, kun hän työnsi neulan tassuuni. Oli kuulemma verikokeen vuoro.

En tykännyt, mutta annoin ottaa veret suht nätisti (yritin kyllä haukata isäntää sormesta kostoksi), jonka jälkeen lääkäri laittoi tassuuni typerän siteen. Onneksi se ei ollut kovin tiukalla, joten sain ravisteltua sen pois melko pian. Verikokeiden tulokset olivat normaalit eikä tulehdusta näkynyt joten lääkärin mielestä ei ollut syytä ultraamiseen.

Minun mielestäni lääkärissä käynti oli kissan kiusaamista ja hukkareissu mutta emäntä oli iloinen kun suurempaa vikaa ei ollutkaan ja saatiin vielä samalla otettua verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen.

 Oletteko te osallistuneet tutkimukseen ja ylireagoiko teidän henkilökuntanne yhtä helposti?
- Nala