Tallinnan näyttely, osa 2

Yleensä näyttelyt ovat kaksipäiväisiä, eikä Tallinnakaan tehnyt poikkeusta.

Kulttuuri pääsi kuitenkin yllättämään emännän reissun aikana. Auto jätettiin kotiin ja henkilökunnan oli tarkoitus kulkea  Tallinnan päässä taksilla.

Menomatkalla laivasta löytyi kuitenkin tutuhko persialaiskissapariskunta joiden kyydissä pääsimme näyttelypaikalle. Näyttelystä hotellille siirtyminen olikin sitten taksilla.

Taksin kaartaessa näyttelypaikan pihaan oli emäntä vähän kummissaan. Ei tarroja, ei merkkejä mutta keltainen kyltti katolla joten kai kyseessä sitten taksi on. Sedan-mallinen BMW. Joten laukku kuskille ja takaovea auki.

"Kassi myös". - Anteeksi?
"Niin, kassi tule taakse." .... Ööö eikun täällä on kissa.
"Kissa, kassi, se tule tänne".

Niin joutui Nala, kissa ja kassi takaluukkuun. Emäntä oli lähestulkoon shokissa, mutta onneksi hotellille ei ollut kuin viiden minuutin ajomatka. Syyksi kuljettaja sanoi, että kassi on likainen kun se on ollut maassa, niin sitä ei voi ottaa autoon.

Seuraavana aamuna emäntä oli asteen viisaampi. Kissakassi pysyi koko ajan kädessä kun hotellin ovet aukesivat. Mutta ei. Sama kuvio, kassi taakse. Onneksi tällä kertaa taksina oli farmariauto, niin emäntä välttyi pahimmilta tunnontuskilta.

Toinen näyttelypäivä meni tutulla kaavalla; kissa pöydälle ja kehut ja serti kotiin. Sunnuntaina Nalan arvosteli venäläistuomari Elena Noskova joka kehui Nalan intenssiivistä väriä mutta setelin kirjoitettuaan sanoi, ettei kutsu kissaa TP-valintoihin koska kissan yleiskunto on hieman laiha.

Sertejä lähdettiin hakemaan ja serti saatiin. Onnistunut reissu siis.

(Kuvat on vieläkin kamerassa, ehkä teemme kuvista ihan oman kirjoituksensa)?