Tallinna kuvina

Kahdessa aiemmassa postauksessa kerrottiin kuulumisia Tallinnan näyttelyreissulta mutta tässä vihdoin muutama kuva paikan päältä. Harmillisesti Nalan arvostelusta ei ole yhtään kuvaa.

Näyttelypaikka Kristiine Sport, peltihalli joka ainakin kesällä lämpenee todella kuumaksi.

Häkkielämää

Häkkinaapureita Satakunnasta, lähimpänä siperiankissa Lendi.

Tallinnan päähän tullessa saimme kyydin Kotkalaisilta Leenalta ja Sepolta (sekä Jussi-kissalta), tämä siirtymä helpotti reissua äärettömän paljon. Suuri kiitos ihanille harrastajille.

PR SC FI*BlueIce's Roma Uomo, Jussi, arvostelussa, 

Jussi oli lauantaina Best in Show, paras kissa kategoriassa 1.

"Pahin" kilpakumppanini, Soom Roma Mafia, ABY o.

Parempi kansa saa aamupalansa sänkyyn kun henkilökunta joutui raahautumaan alakertaan aamupalalle.

Yksi lempipaikoista hotellissa, seurakin oli todella kaunista.

Henkilökunnan "varoituslaput" muille kanssaeläjille, varokaa oven takana vaanivaa petoa...

Paluumatka näyttelystä terminaalille järjestyi Kennel Acmenin Riitan ja Matin kyydissä. Emäntä kiittää todella paljon ystävällisyydestä!

SC PR Hana-Bi Timur DVM, Timpa, joka nappasi BIS pokaalin matkaan juuri ennen kotiinlähtöä

 Terminaalilla oli reippaasti aikaa ennenkuin laivaan pääsi, joten Nala pääsi hieman jalottelemaan ja haistelemaan tuulia.

Maalimassa monta on ihmeellistä asiaa.

 Kotimatkalle varauduttiin hytin kanssa, ja siellä Nala pääsi rentoutumaan ja jalottelemaan ennen viimeistä automatkaa kohti kotia.

Laivan hytissä sai vihdoin pestä matkan pölyt pois tassuista.

 Kiitos kaikille uusille tutuille viikonlopusta, toivottavasti nähdään taas näytelmissä.
- Emäntä

Tallinnan näyttely, osa 2

Yleensä näyttelyt ovat kaksipäiväisiä, eikä Tallinnakaan tehnyt poikkeusta.

Kulttuuri pääsi kuitenkin yllättämään emännän reissun aikana. Auto jätettiin kotiin ja henkilökunnan oli tarkoitus kulkea  Tallinnan päässä taksilla.

Menomatkalla laivasta löytyi kuitenkin tutuhko persialaiskissapariskunta joiden kyydissä pääsimme näyttelypaikalle. Näyttelystä hotellille siirtyminen olikin sitten taksilla.

Taksin kaartaessa näyttelypaikan pihaan oli emäntä vähän kummissaan. Ei tarroja, ei merkkejä mutta keltainen kyltti katolla joten kai kyseessä sitten taksi on. Sedan-mallinen BMW. Joten laukku kuskille ja takaovea auki.

"Kassi myös". - Anteeksi?
"Niin, kassi tule taakse." .... Ööö eikun täällä on kissa.
"Kissa, kassi, se tule tänne".

Niin joutui Nala, kissa ja kassi takaluukkuun. Emäntä oli lähestulkoon shokissa, mutta onneksi hotellille ei ollut kuin viiden minuutin ajomatka. Syyksi kuljettaja sanoi, että kassi on likainen kun se on ollut maassa, niin sitä ei voi ottaa autoon.

Seuraavana aamuna emäntä oli asteen viisaampi. Kissakassi pysyi koko ajan kädessä kun hotellin ovet aukesivat. Mutta ei. Sama kuvio, kassi taakse. Onneksi tällä kertaa taksina oli farmariauto, niin emäntä välttyi pahimmilta tunnontuskilta.

Toinen näyttelypäivä meni tutulla kaavalla; kissa pöydälle ja kehut ja serti kotiin. Sunnuntaina Nalan arvosteli venäläistuomari Elena Noskova joka kehui Nalan intenssiivistä väriä mutta setelin kirjoitettuaan sanoi, ettei kutsu kissaa TP-valintoihin koska kissan yleiskunto on hieman laiha.

Sertejä lähdettiin hakemaan ja serti saatiin. Onnistunut reissu siis.

(Kuvat on vieläkin kamerassa, ehkä teemme kuvista ihan oman kirjoituksensa)?

Näyttelymatkalla Tallinnassa

No olisihan se pitänyt arvata että näyttelyyn ollaan menossa. Matkamme suuntasi siis Tallinnaan jossa järjestettiin FELIX-kissayhdistyksen toimesta näyttely.

Pääsimme laivalta näyttelypaikalle ihanien ihmisten kyydissä, kiitos emännän puolesta vielä kerran ja eläinlääkäritarkistuskin meni ihan hujauksessa. Verhot häkkiin ja ihmettelemään.

Lauantain tuomari oli islantilainen Marteinn Tausen jolla oli arvostelussa kakkoskategorian pitkäkarvoja ennen nelosen kissoja. Nala sai siis odotella poikkeuksellisen pitkään arvosteluun pääsyä.

Arvostelu noudatti tuttua kaavaa, ei suurempaa suitsutusta, eikä toisaalta pahempaa torumistakaan, Ghost markings on jo tuttua kauraa arvostelusetelissä.

Abyjä paikalle oli saatu kaksin kappalein ja molemmat yllättäen punaisia. Sertikilpailua ei ollut, koska nuori venäläisaby kisasi vasta luokassa 9. Mutta tuomarin tehdessä valintaansa paremmasta abynaaraasta, oli emäntä todella häkeltynyt. Tuomari rankkasi Nalan paremmin standardin mukaiseksi ja pyysi myöhemmin palaamaan TP-valintoihin.

Siellä matka katkesi kauniille itämaiselle lyhytkarvalle, mutta se ei menoa haitannut. Emännälle oli iso voitto jo saada päänahka kauniista nuoresta vastustajasta.

Näyttelyn jälkeen matka suuntasi kohti hotellia josta kirjoittelemme näitä terveisiä. Huomenna jatketaan. (kuvia lisäillään myöhemmin, emännäntyperys unohti kameran yhdyspiuhan kotiin)...

Erilainen juhannus

Juhannuspäivänä ennen kuutta emäntä pakkasi minut kuljetuskoppaan ja sanoi että nyt lähdetään reissuun.

Ensin ajeltiin autolla tunnin verran ja tultiin sellaiseen todella suolalta tuoksuvaan paikkaan. Sieltä käveltiin monien ihmisten seassa pitkä matka ja tultiin johonkin todella outoon juttuun.

Tämä on vähän niinkuin hotelli, muttei kuitenkaan. Eikä meillä ole huonetta vaan me olleillaan jossain aulassa.... Mitähän tuo emäntä on taas keksinyt??
- Nala

Ylireagointia

Tiedättekö sen tunteen kun ihmiset ylireagoivat oudoista asioista?

Minulle kävi niin sunnuntaina. Olin emännän mielestä olin kovin outo lauantai-illalla ja hän epäili että olisin kipeä. Ruoka ei oikein maistunut ja Simballekin näytin käpälää kun se yritti tulla lähistölle.

Sunnuntaina aamulla minut laitettiin koppaan ja lähdimme Espooseen. Emäntäni keksi jostain, että minulla voisi olla kohtutulehdus ja hän halusi tarkastuttaa tilanteen lähes välittömästi. Saatoinpa ehkä puhaltaa juuri syödyt sapuskatkin pihalle mutta sehän johtui vain ruuan pahasta mausta?

Espoon eläinlääkäritalossa oli ihan mukava lääkäritäti Matilda, joka tarkasti minulta silmät, korvat ja  suun sekä tunnusteli vatsaani. Sitten emäntä nappasi minut kainaloon ja tädistä tuli ei niin kiva täti, kun hän työnsi neulan tassuuni. Oli kuulemma verikokeen vuoro.

En tykännyt, mutta annoin ottaa veret suht nätisti (yritin kyllä haukata isäntää sormesta kostoksi), jonka jälkeen lääkäri laittoi tassuuni typerän siteen. Onneksi se ei ollut kovin tiukalla, joten sain ravisteltua sen pois melko pian. Verikokeiden tulokset olivat normaalit eikä tulehdusta näkynyt joten lääkärin mielestä ei ollut syytä ultraamiseen.

Minun mielestäni lääkärissä käynti oli kissan kiusaamista ja hukkareissu mutta emäntä oli iloinen kun suurempaa vikaa ei ollutkaan ja saatiin vielä samalla otettua verinäyte Hannes Lohen geenitutkimukseen.

 Oletteko te osallistuneet tutkimukseen ja ylireagoiko teidän henkilökuntanne yhtä helposti?
- Nala

Matkalla, part 2

Kuten kerroin vähän aikaisemmin, olin tosiaan pitkällä matkalla.

Sunnuntaina aamulla kello soi tosi aikaisin, minä sain vähän ruokaa ja sitten kerättiin hotellissa kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdettiin taas autolle.

Me ajettiin ihan vähän aikaa ja tultiin jonnekin hassun hajuiseen paikkaan. Siellä haisi vähän kalalle ja tuulelle?

Sitten me odotettiin ja istuskeltiin noin vartin verran ennenkuin päästiin jatkamaan matkaa.

Me mentiin laivalle! Mä oon kyllä kuullut laivoista, mutta en koskaan ole ollut. Ennenkun nyt.

Siellä laivalla mä sain olla joko lemmikkiosastolla valjaissa, tai sitten boksissa makoillessa missä vaan, paitsi ei ravintolassa.

Me oltiin hetki siellä lemmikkiosastolla mutta kun siellä oli tosi tosi kylmä niin vaihdettiin paikkaa. Ja toki siellä oli sellainen koirakin mille minä vähän murisin ja se hermostutti minua, niin oli ihan kiva vaihtaa paikkaa.

Ensin me käytiin oleilemassa konferenssitilassa. Siellä pääsin vähän tassuttelemaan valjaissa kun ei ketään muuta näkynyt missään. Oli muuten melko oudot maisemat, vettä vaan silmänkantamattomiin.

Sitten me siirryttiin paikkaan auringossa, jossa mä otin pitkät tirsat. Se laivamatka kesti kuulema yli neljä tuntia niin siinä oli hyvää aikaa nukkua.

Kun se laiva tuli satamaan, niin me oltiinkin Ruotsin puolella, paikassa nimeltä Uumaja.

Toki mä vähän ihmettelin että miksi me Uumajaan tultiin, mutta sekin selvisi.
Siellä terminaalissa me tavattiin semmoinen kiva täti joka puhui ihan hassua kieltä. Ihmiset jutteli noin tunnin verran ja sitten ne saattoi sen tädin autolle.

MUTTA! Ne laittoi minutkin sinne autoon! Minä lähdin sen tädin mukana jatkamaan matkaa, ja me ajeltiin vielä melkein tunti.

Me tultiin paikkaan mitä se täti sanoi "sommarstugaksi", ja siellä oli muita kissoja! Siinä kohtaa mä en enää jaksanut kun oli pitkä reissu takana, niin mä vaan murisin niille muille ja pääsin sitten yksin makkariin nukkumaan.

Täällä tädin luona on kuitenkin ihan kivaa, mä luulen että mä jään tänne. Ja täällä on yks ihan vetävän näköinen Sally-pimukin, tiedä vaikka meistä tulisi tosi tosi hyviä kavereita.

© Kristin Stenmark

Mä en siis varmaan enää pääse kirjottelemaan tänne blogiin, mutta elelkää kissoiksi (ja ihmisiksi), meitsi valloittaa uuden maan.

Tjänare!
- Jaki

Matkalla, part 1

Minäpä kerron teille nyt pitkän tarinan siitä kun me oltiin matkalla. Ja kun tämä tarina on oikeasti tosi tosi pitkä niin mä kerron sen teille kahdessa osassa.

Kaikki alkoi viime lauantaina päivällä kun nuo isot ihmiset lykkäsi minut tuohon isoon kuljetusboksiin. Tai no, ne nosti boksin lattialle ja avasi luukun, ja minä sitten ryntäsin boksiin makoilemaan.

Me lähdettiin kuulemma pitkälle matkalle.

Matka kesti yhteensä yli viisi tuntia, muutaman kerran me pysähdytiin ja sain ruokaa ja vettä. Ei mulla kyllä kovasti nälkä ollut mutta natustelin kuitenkin vähän.

Pitkän matkan päätteeksi me tultiin sellaiseen paikkaan minkä nimi oli Vaasa. Siellä Vaasassa me mentiin hotelliin ja mä pääsin vihdoin kunnolla ravaamaan ympäriinsä.

Oli kyllä kiva oikoa jäseniä, ei ole tuollainen pitkä matkustaminen minun juttu. Vaikka oikeasti mä nukuinkin varmaan puolet matkasta, mutta ei kerrota sitä kellekään. Tylsää ja pitkäveteistä tuommonen pelkkä automatkustaminen

Siellä hotellissa mä kävin tutkimassa tottakai kaikki paikat.

Tää nojatuoli tuntui vähän samalle kuin kotona, mä yritin sitä hiukan tuunata mutta heti mua kiellettiin. Tyhmät.

Vessassa oli paljon kaikkea jännää, siellä oli ihan erilaista mitä kotona. Paitsi hiekkalaatikko, se haisikin ihan kodille.

Well, hello handsome ;)

Tollanen hotelli on oikeesti tosi jännä paikka, siellä on paljon hajuja ja kaikenlaista uutta. Kannattaa ihmeessä mennä jos vaan pääsette!
Vaikka oli se vähän jännääkin, pari kertaa kuulin jotain niin outoja ääniä että oli pakko ihan varoiksi vähän murista.

Yön mä nukuin sängyssä niinkun kotonakin, mutta peiton alla jalkojen vieressä. Siellä hotellissa oli ehkä vähän kylmä.

Seuraavana aamuna me lähdettiinkin ihan outoon paikkaan, mä kerron siitä part 2'ssa.

- Jaki