tiistai 31. toukokuuta 2016

Poikien leikkiä

Jaki ja Simba ovat kovia leikkimään keskenään. Simba on siis hienosti ottanut pennun mukaan kuvioihin ja opettaa tälle ison kissan elkeitä.

Tässä pieni kuvasarja kiipeilypuun herruudesta.


Leikki alkaa koputtamalla toisen koloa
Ensin näytetään vähän käpälää

Miten olisi, äristäänkö vähän?
Sitten äristään pelottavasti
Välillä toisen vuoro olla hurjana
Leikin jälkeen nuuskutellaan ja tarkistetaan että kaikki on hyvin
Ja jatketaan köllöttelyä


Miten teillä leikitään?

lauantai 28. toukokuuta 2016

Yökylässä Hervannassa

PIROKin näyttelyn yhteydessä meillä on ollut tapana viettää näyttelyiden välinen yö emännän luottoihmisen luona Hervannassa.

Tiesin siis paikat entuudestaan, joten mikäs siinä, ei muuta kun tutustumaan taas nurkkiin.
Vaan arvatkaas mitä?!?


Viime vuodesta tilanne oli muuttunut siltä osin, että siellä olikin joku ihme vouhottaja! Ihmiset kutsuivat sitä nimellä Odin, ja se oli koira. Siis KOIRA! Mikä ihme on koira?

No minähän kun boksista pääsin ulos, syöksyin heti sitä haistelemaan. Kumman hajuinen otus se oli, eikä se olisi minua haitannut, mutta kun se oli ihan pöhkö. Tassut ei pysyneet maassa kun se hypähteli ja läähätti. Taisi olla vähän innoissaan? Ja kieli sillä ei pysynyt yhtään suussa, onko se joku koirien ominaisuus että niillä on niin iso kieli että se roikkuu aina pihalla?



Ihan hyvin meillä meni, se yritti kulkea minun perässä ja minä välillä vähän sille kähisin, kun en jaksanut sen levotonta sielua. Olihan se ihan ok koira, sitten kun se joskus rauhoittui siltä pahimmalta kouhkaamiseltaan.


Yhdessä kohtaa minulla kuitenkin meni hermot.

Emäntä oli antamassa minulle ruokaa ja tuo Odin yritti ängetä ruokakupille minun edestä! Siis kuvitelkaa!! Eikö se otus tajunnut että lautasella on kuitenkin laadukkaalle lihansyöjälle tarkoitettua sapuskaa, eikä jotain koiran nappuloita?


Silloin minä vähän tassulla räppäsin sitä takakankulle ja annoin vauhtia olohuoneen puolelle. Paljon minäkin kestän, mutta minun sapuskat on MINUN sapuskat.

Oletteko te joskus tavanneet koiria?
- Nala
Vauhtiveijari Odin


tiistai 24. toukokuuta 2016

Söis jos sais!

Meidän emäntä on heittäytynyt ihan julmaksi.

Se on pidempään kutsunut mua ihmeellisillä nimillä, kuten pullukka tai pullero. Mun nimi on Tiiti tai Tittiliiri muttei mikään pullero!

Enkä mä ole pullero, ehkä hieman pöyheä mutten missään nimessä pullero....

No eniveis, ensin tuo emäntä keksi että se alkaa säännöstelemään mun ruokia. Se punnasi mun safkat johonkin purkkiin, josta sitten aina annettiin päivän mittaan. Ja kun mulla oli nälkä niin mä hotkaisin omat nappulat ja painuin sen jälkeen abyjen lihapatojen ääreen. Hyvä minä!

Että mikä oli??
Nyt tuo pirkule keksi, että mä joudun onkimaan mun nappulat tämmösestä ihme härvelistä. Kelatkaa kuinka kauan mulla kestää että saan syötyä, enhän mä ehdi enää ollenkaan lihalautasille kun tässä onkimisessa kestää niin himputin kauan.

Jos mä laitan tassun tonne ....


Hopsista, tulehan sieltä.


Joo näinhän tää homma toimii!

Hidasta, mutta maukasta!
Jos jollain on ovelia vinkkejä tarjolla raksujen kaapimiseen, niin otan niitä ilolla vastaan!
 - Tiiti

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

PIROKin kevätnäyttely

Nalalla näytelmöinti jatkui kuluneena viikonloppuna Tampereella Pirkkahallissa. Paikalla oli yli 550 erilaista karvavarvasta tuomareiden ja yleisön ihmeteltävänä.


Henkilökuntaa hieman jännitti uusi kilpailuluokka. Nalan valmistuminen TUROKin näyttelyssä nosti neidin kilpailemaan luokkaan 5. Luokassa 5 kissa tarvitsee EX1 arvostelun lisäksi 96 pistettä saadakseen tavoitellun sertin.

Lauantaina tuomarina oli Sara Ojaniemi.
© Pirkko Vanhatalo

Sara tykkäsi Nalasta kovasti mutta sanoi haluavansa nähdä neitiä "enemmän", tarkoittaen, että olisi ihan kiva jos neiti ottaisi hieman massaa luiden ja lihasten ylle. Henkilökunta yrittää panostaa lisäruokintaan tulevaisuudessa.

Muutoin Nala the rimpula saavutti vaaditun pistemäärän ja sai ensimmäisen CAGCIB-sertinsä.


Tuomarin parhaan valinnoissa käytiin kääntymässä, ei merkittävää huomiota joten loppupäivä meni köllötellessä.

Sunnuntaina Nalan tuomaroi Elin Hoffner.

© Pirkko Vanhatalo
Eliniltä tuli paljon hyvää sanomista sekä kaivattu serti, mutta arvostelun jälkeen hän sanoi heti, ettei ole tarvetta tulla tuomarin parhaan valintoihin. Muutama kissa aiemmin arvosteltu riistaneiti oli hänen makuunsa superexellent aby joka siis olisi pessyt Nalan joka tapauksessa myöhemmin.


Henkilökunta on kuitenkin haltioissaan tuomarin yleisvaikutelmasta, arvostelusetelistä löytyi Nalan ihka ensimmäinen sydän!

Sunnuntai menikin siis tuomaroinnin jälkeen ihmisiä ihmetellessä sekä pääosin nukkuessa.



Seuraavan kerran näytelmöintiä on tiedossa Hyvinkäällä kun paikalle saadaan Nalan lisäksi Nuka.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Uuteen kotiin

Tänään oli se päivä kun minut vietiin uuteen kotiin.

Ajomatka oli pitkä ja miu'uin aika paljon, kun en olisi millään jaksanut olla boxissa eikä veikkakaan ollut mukana. Yksin ajeleminen on ihan tylsää. Tai siis enhän minä ajanut, tuo ihminen ajoi mutta tylsää mulla oli silti.

Kun me päästiin perille, syöksyin pois boxista heti, kun sen ovea vähän raoitettiin.


Sitten pitikin ihmetellä ja nuuskia että missä sitä ollaankaan.

Kävin nuuhkuttamassa vessassa ja keittiössä ja ihmiset kantoi minut yläkertaankin vessaan. Mutta kun ei mulla ollut pissahätä, lähdin takaisin sinne alakertaan ihmettelemään paikkoja.

Tästä tuolista tulee varmaan mun lemppari.
Yhtäkkiä yhdestä tuolista hyppäsi alas sellainen äipän näköinen kaveri, mutta se ei ollutkaan äippä! Se sähisi mulle ja minä kovasti murisin sille takaisin. Sitten ihmiset antoi meille jotain herkkunappeja niin mä vähän unohdin sen äipän näköisen kaverin ja jatkoin ihmettelyä.

Se äipän näköinen tyyppi meni portaisiin kyttäämään mua.

Se minun oma ihminen oli siinä vielä vähän aikaa ja lähti sitten pois ja jätti minut niiden uusien ihmisten kanssa.



Aikani ihmeteltyäni päätin valloittaa sohvan. Tästä mä lähetän teille mun viimeiset terveiset ja kerron että mulla pyyhkii hyvin ja tykkään kovasti uudesta kodistani.


Ai niin, ihmiset käski sanoa että se äipän näköinen tyyppi on kuulema mun iso-mummi. Ehkä meistä tulee vielä tosi hyvät kaverit, kunhan se rauhoittuu tuolta pihisemiseltään.

Nähdään näytelmissä, mä oon ainakin menossa Hyvinkäälle ja jonnekin Kaapelitehtaalle, saa tulla moikkaa :)
- Nuka

tiistai 10. toukokuuta 2016

Vessajuttuja

Löydätkö alla olevasta kuvasta omituisuuden?



Meidän perheessä on vessapaperi saanut aina olla rauhassa. Onneksi. Edes pennut eivät ole innostuneet tuosta valkoisesta rapinapallosta.

Miten teidän kissat reagoi vessapaperiin?

lauantai 7. toukokuuta 2016

Potrettikuvia

Henkilökunta halusi kauheasti ottaa pennuista potrettikuvat. Helpommin sanottu kuin tehty.....

Ensin kuvattavaksi pääsi Jaki.

No tässä mä oon, ota kuvas. -Jaki
En nyt millään jaksais.. -Jaki
Kelpaako? -Jaki

Jakin jälkeen Nuka, jolla ei ollut pienintäkään halua yhteistyöhön, kaikki muu kiinnosti enemmän.
Ai me leikitään huiskalla? Kivaa -Nuka
Näytä söpöltä? Ainahan mä -Nuka
Tästä näette hienostuneen profiilini -Nuka

Otatteko te koskaan kissoistanne potrettikuvia?
- Henkilökunta