torstai 21. huhtikuuta 2016

Eläinlääkärissä

Ette muuten usko kuinka jännä päivä meillä oli maanantaina!

Pitkäkarvainen ihminen tuli kesken päivää kotiin ja otti meidät siihen samaan kangaslaatikkoon missä mamma matkusti viikonloppuna molempina päivinä näyttelyyn. Sitten me käytiin ajelemassa sillä hurisevalla jutulla vähän aikaa ja tultiin takaisin kotiin.

Vähän myöhemmin päivällä se ihminen millä ei ole karvoja päässä laittoi meidät samaan laatikkoon ja me oltiin ihan että "JEE, päästään taas ajelemaan!!". Vaan nyt ei tultukaan kotiin vaan mentiin jonnekin Tuhatjalka nimiseen paikkaan.
Toki meistä vaan Jaki on se tuhatjalkainen, minä Nuka olen kauhean kiltti ja rauhallinen. Meidän mamma on kuulema tosi tosi tuhatjalka, pitkäkarvainen ihminen uskoo sen olevan joku punaisen värin mukana tuleva ominaisuus.

Me jouduttiin odottamaan vähän aikaa kun siellä oli aikaisemmin ollut joku iso hätätila ja siksi kaikki oli myöhässä. Se hätätila oli tullut jo silloin päivällä ja siksi pitkäkarvainen ihminen ajelutti meitä ihan muuten vaan. Hätätila oli kuitenkin kuulema ratkennut parhain päin ja meidän ihmiset oli siitä iloisia.

Kun me päästiin huoneeseen, joutui Jaki ensin syyniin. Se täti katseli ja kuunteli Jakia tosi tarkasti ja hipelöi ja kopeloi vaikka ja mistä. Sitten se otti sellaisen hassun laitteen jonka se laittoi Jakin yläselkään. Se taisi tehdä TOSI kipeää, koska Jaki rääkäisi aika kovaa ja sai se raapaistuakin sitä tätiä. Ihan oikein kun tulee satuttamaan.

Jakin jälkeen oli minun vuoro. Se täti katseli ja kuunteli minuakin tosi tarkasti. Siinä tuli syynättyä korvat, silmät ja suu ja kaikki muu. Täti kehui minuakin  hienoksi ja terveeksi kissaksi. No hei daa, tottakai??! Sitten se ampui minuakin sinne niskan lähelle, kyllä se sattui kovasti mutta luulen että Jaki vähän ylireagoi?


Jonkun toisen pikkupistoksen jälkeen pääsin takaisin laatikkoon odottamaan kotiinlähtöä kun sen tädin piti vielä täyttellä kaikenlaisia papereita.

Mutta sitten minut otettiinkin vielä pois laatikosta ja joku sammutti valot. Luulen että päässäni oli joku huppu kun en nähnyt yhtään mitään, kuulin vaan kun ihmiset jutteli. Sitten tunsin kun pitkäkarvainen ihmiseni rapsutti päätäni ja toista tassua ja joku muu piti toisesta tassusta kiinni. Olin ihan ihmeissäni että mikä leikki tämä on, mutten oikein uskaltanut liikkua kun en nähnyt.

Kun sitten huppu otettiin pois päästä niin huomasin että mun tassussa oli verta! Täti kuitenkin putsasi sen nopsasti pois niin en jaksanut alkaa panikoimaan. Sitten pääsinkin takaisin veikan luokse laatikkoon ja me lähdettiin takaisin kotiin.

 Illalla me oltiin vähän väsyneitä kaikesta tuosta reissaamisesta ja ampumisesta niin me vaan lötköteltiin mamman kanssa. Se oli ihan kivaa :)
- Nuka


4 kommenttia:

  1. Nää on niitä elämän perusasioita, ne on vaan pakko sietää. Hyvin kuulostaa teillä menneen tuo reissu, vaikka vähän sattuikin.
    Ootte muuten ihan äärest söpöjä.

    VastaaPoista
  2. Ihana tarina. Ja osuva nimi ELL-asemalle :)

    VastaaPoista
  3. Voi mikä perhepotretti tuo viimeinen :) Hyvä kun on emon lämmin syli vähän kurjan päivän jälkeen.

    VastaaPoista
  4. Pitkäkarvainen ihminen.... :DDD Hyvin vaikutti reissu menneen, reippaat pienet! ♥

    VastaaPoista