Sari-tädin tuliaiset

Nalan syntymäkodin Sari kävi moikkaamassa Nalaa ja emäntää TUROKin näyttelyssä. Mukanaan hänellä oli pieni yllätyspussi joka sisälsi muutamia tuliaisia pennuille.

 

Arvaatkos mikä oli ihan ehdoton lemppari?

TUROK näyttely 24.4.2016

Minäpäs kävin tänään Turussa.

Tai Turun lähistöllä olevalla raviradalla, kun siellä järjestettiin näyttely.

Tuomari oli oikein kiva, tykkäsi minusta kovasti mutta toivoi isompia korvia. Pöh, minun korvat on ihan sopivat.

Sain tuomarilta CACIB sertin joka oli minulle kolmas luokasta7 ja niin minä valmistuin International Championiksi! Seuraavaksi kilpaillaankin sitten luokassa 5.

TP-valintoihin en päässyt, hävisin Kiipille vatsamakkaran verran. Minkäs sille mahtaa, raskauskilot on kyllä karistettu mutta muotoon palautuminen vie oman hetkensä. Loppupäivä meni siis köllötellessä. 

Mutta katsokaa kuinka hienot valot Punkulla on! Minäkin haluan.

Onko teillä jotain hienoja koristeita näyttelyhäkeissänne?
- Nala

Taistelu ruodon herruudesta

Perheen emäntä toi SW-messuilta erilaisia tuliaisia, tänään pennut pääsivät leikkimään kalanruotolelulla.

Ensin lelun nappasi käpäliinsä Nuka.

Mitäs ihmettä, ei kai veikka yritä tulla ottamaan minun lelua.

MINUN!!!

Vaan niin sai Jaki lelun tassuihinsa ja oli hänen vuoronsa painia ruodon kanssa.

Onko teillä jotain lempileluja minkä kanssa jaksatte leikkiä vaikka kuinka kauan ? Tästä tuli ainakin meidän uusi lemppari.

Eläinlääkärissä

Ette muuten usko kuinka jännä päivä meillä oli maanantaina!

Pitkäkarvainen ihminen tuli kesken päivää kotiin ja otti meidät siihen samaan kangaslaatikkoon missä mamma matkusti viikonloppuna molempina päivinä näyttelyyn. Sitten me käytiin ajelemassa sillä hurisevalla jutulla vähän aikaa ja tultiin takaisin kotiin.

Vähän myöhemmin päivällä se ihminen millä ei ole karvoja päässä laittoi meidät samaan laatikkoon ja me oltiin ihan että "JEE, päästään taas ajelemaan!!". Vaan nyt ei tultukaan kotiin vaan mentiin jonnekin Tuhatjalka nimiseen paikkaan.
Toki meistä vaan Jaki on se tuhatjalkainen, minä Nuka olen kauhean kiltti ja rauhallinen. Meidän mamma on kuulema tosi tosi tuhatjalka, pitkäkarvainen ihminen uskoo sen olevan joku punaisen värin mukana tuleva ominaisuus.

Me jouduttiin odottamaan vähän aikaa kun siellä oli aikaisemmin ollut joku iso hätätila ja siksi kaikki oli myöhässä. Se hätätila oli tullut jo silloin päivällä ja siksi pitkäkarvainen ihminen ajelutti meitä ihan muuten vaan. Hätätila oli kuitenkin kuulema ratkennut parhain päin ja meidän ihmiset oli siitä iloisia.

Kun me päästiin huoneeseen, joutui Jaki ensin syyniin. Se täti katseli ja kuunteli Jakia tosi tarkasti ja hipelöi ja kopeloi vaikka ja mistä. Sitten se otti sellaisen hassun laitteen jonka se laittoi Jakin yläselkään. Se taisi tehdä TOSI kipeää, koska Jaki rääkäisi aika kovaa ja sai se raapaistuakin sitä tätiä. Ihan oikein kun tulee satuttamaan.

Jakin jälkeen oli minun vuoro. Se täti katseli ja kuunteli minuakin tosi tarkasti. Siinä tuli syynättyä korvat, silmät ja suu ja kaikki muu. Täti kehui minuakin  hienoksi ja terveeksi kissaksi. No hei daa, tottakai??! Sitten se ampui minuakin sinne niskan lähelle, kyllä se sattui kovasti mutta luulen että Jaki vähän ylireagoi?

Jonkun toisen pikkupistoksen jälkeen pääsin takaisin laatikkoon odottamaan kotiinlähtöä kun sen tädin piti vielä täyttellä kaikenlaisia papereita.

Mutta sitten minut otettiinkin vielä pois laatikosta ja joku sammutti valot. Luulen että päässäni oli joku huppu kun en nähnyt yhtään mitään, kuulin vaan kun ihmiset jutteli. Sitten tunsin kun pitkäkarvainen ihmiseni rapsutti päätäni ja toista tassua ja joku muu piti toisesta tassusta kiinni. Olin ihan ihmeissäni että mikä leikki tämä on, mutten oikein uskaltanut liikkua kun en nähnyt.

Kun sitten huppu otettiin pois päästä niin huomasin että mun tassussa oli verta! Täti kuitenkin putsasi sen nopsasti pois niin en jaksanut alkaa panikoimaan. Sitten pääsinkin takaisin veikan luokse laatikkoon ja me lähdettiin takaisin kotiin.

 Illalla me oltiin vähän väsyneitä kaikesta tuosta reissaamisesta ja ampumisesta niin me vaan lötköteltiin mamman kanssa. Se oli ihan kivaa :)
- Nuka

Deluxe PrimaCat tuliaiset

Nalan ihastuttaessa yleisöä SW- näyttelyssä, kävi emäntä tutkailemassa messualueen muuta tarjontaa.

Deluxe PrimaCatin osastolta matkaan tarttui näytepussi josta löytyi jos jonkinmoista pussia ja purkkia.

Pussi itsessään herätti heti jo kiinnostusta. Pennut olivat ensimmäisenä kummastelemassa rapisevaa kassia.

Simba otti tuliaispussin haltuun isännän elkein.

Kun pussit ja purkit oli nuuskuteltu läpi, pääsi bengaliherra ensimmäisenä maistamaan Bold Beef with Savory Surimi -purkkin sisältöä.

Kerrassaan loistavaa! Hyvät tuliaiset osasit tuoda, tuumasi Simba maiskutellessaan uutta ruokatuttavuutta.

Emäntä kiittää Deluxe PrimaCatia maistiaismahdollisuudesta ja toteaa ruokien menneen todella vauhdikkaasti herkkusuiden napaan.

Scandinavian Winner -näyttely

Nyt kun pennut ovat luovutusikäiset, pääsee (tai joutuu) Nala taas mukaan näytelmöinnin riemuihin.

Helsingin messukeskuksessa järjestettiin 16-17.4.2016 eli menneenä viikonloppuna Eläinystäväni- messujen yhteydessä Scandinavian Winner -erikoisnäyttely. Nala oli näytelmissä mukana, tavoittelemassa "ulkomaan" CACIB-sertiä.

Näyttely oli kaksipäiväinen, ensimmäisenä päivänä oli luokka-arvostelut sekä tuomarin parhaiden valinta ja toisena päivänä pidettiin sitten paneeli.

Lauantaina Nala arvosteltiin Eric Reijersin toimesta heti aamun toisena kissana. Tuomari kehui Nalaa runsaasti, ainoastaan haamuraidoista tuli pientä mainintaa. Koska sertikilpailua ei ollut, Nalan ollessa ainoa punainen tyttö luokassa 7, saatiin tulokseksi EX1 CACIB.  Kutsua TP-valintoihin ei kuitenkaan tullut joten Nala sai keskittyä loppupäivän messuvieraiden viihdyttämiseen.

Sunnuntaina kaikki kissat joutuivat tulemaan paikalle vaikka vain kourallinen pääsi edellisen päivän valinnoista paneeliin. Nalan päivä koostui siis pitkälti nukkumisesta sekä yleisön ihailun kohteena olemisesta.

 Henkilökunta toi messuilta mukanaan vaikka ja mitä, mutta pentujen suurin huomio keskittyi kuitenkin Nalan saamaan ruusukkeeseen...

Voi mamma, oletpa hienon ruusukkeen saanut. Saadaanko mekin joskus tällaisia?

Emäntä haluaa kiittää seuralaisiaan hauskasta viikonlopusta. Lisäksi oli kiva tavata muutamia seurattujen blogien kirjoittajia ja saada paljon nimiä naamoille (jotka ensi kertaan mennessä ovat varmasti taas jo unohtuneet).