Tyttösellä on monta nimeä, eniten käytössä syntymäkodin antama Riesa sekä henkilökunnan käyttämä Mini (pienin kissoista kun kerran on). Käyttöön on kuitenkin vahvistumassa Nala.
Nala oli siis ilmoitettu näyttelyyn kasvattajan toimesta ja sunnuntaiaamuna kukonpierun aikaan oli lähtö liikenteeseen. Autoilu ei yksin kopassa matkatessa ollut ehkä mieluisinta toimintaa, puolet matkasta neiti viritteli äänijänteitään ja jälkimmäisen osan torkkui, henkilökunnan korvien suureksi riemuksi.
Häkin somistus ja neiti ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu. Abessinialaiset ovat aakkosissa ensimmäisiä, joten kovin pitkään ei tarvinnut omaa vuoroa odotella. Ensin oli vuorossa riistan väriset abyt, kuten naapurihäkissä majaillut Nori. Nala odotteli omaa vuoroaan kantokopassa, tuomarialueen läheisyydessä. Tämä ihan palvelijan hermojen kannalta, taisi mamman kädet täristä enemmän mitä Miniä jännittää..
Itse tuomarointi oli mukava kokemus, tuomari kehui Riesaa päästä varpaisiin. Paljon lupaavaa palautetta ja kehuja muun muassa silmistä ja profiilista. Toki tuli myös mainintaa tassujen raidoista mutta oletus on että raidat katoavat kunhan ikää neidille tulee lisää.
Pyysipä tuomari neidin vielä takaisin "Tuomarin paras" -arvosteluun.
TP valinnassa ei tullut menestystä, voitto meni manx-tyttöselle. Hurjasti paljon kuitenkin kokemusta molemmille ja nälkää jatkoon.
Seuraavan kerran Nala on näytelmöimässä URKin näyttelyssä Masalassa maaliskuun alussa.
Kuvat: Irene Timonen