Nalan ensimmäinen näyttely

Viime lauantaina Lahdessa oli SUROKin kissanäyttely jossa myös Mini oli mukana.

Tyttösellä on monta nimeä, eniten käytössä syntymäkodin antama Riesa sekä henkilökunnan käyttämä Mini (pienin kissoista kun kerran on). Käyttöön on kuitenkin vahvistumassa Nala.

Nala oli siis ilmoitettu näyttelyyn kasvattajan toimesta ja sunnuntaiaamuna kukonpierun aikaan oli lähtö liikenteeseen. Autoilu ei yksin kopassa matkatessa ollut ehkä mieluisinta toimintaa, puolet matkasta neiti viritteli äänijänteitään ja jälkimmäisen osan torkkui, henkilökunnan korvien suureksi riemuksi.

Häkin somistus ja neiti ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu. Abessinialaiset ovat aakkosissa ensimmäisiä, joten kovin pitkään ei tarvinnut omaa vuoroa odotella. Ensin oli vuorossa riistan väriset abyt, kuten naapurihäkissä majaillut Nori. Nala odotteli omaa vuoroaan kantokopassa, tuomarialueen läheisyydessä. Tämä ihan palvelijan hermojen kannalta, taisi mamman kädet täristä enemmän mitä Miniä jännittää..

Itse tuomarointi oli mukava kokemus, tuomari kehui Riesaa päästä varpaisiin. Paljon lupaavaa palautetta ja kehuja muun muassa silmistä ja profiilista. Toki tuli myös mainintaa tassujen raidoista mutta oletus on että raidat katoavat kunhan ikää  neidille tulee lisää.
Pyysipä tuomari neidin vielä takaisin "Tuomarin paras" -arvosteluun.

TP valinnassa ei tullut menestystä, voitto meni manx-tyttöselle. Hurjasti paljon kuitenkin kokemusta molemmille ja nälkää jatkoon.

Seuraavan kerran Nala on näytelmöimässä URKin näyttelyssä Masalassa maaliskuun alussa.

Kuvat: Irene Timonen

Saammeko esitellä; Neaera's Genna Gingerella

Jo selvisi se ihmisten kuiskuttelu!

Lauantaina Simba ja Tiiti joutuivat "eristyksiin" makuuhuoneeseen kun ovikello soi. Vieraiden mukana tuli outo koppa, josta kuului vaimeaa nau'untaa. Kopassa oli pieni abessinialaistyttö.

Kuhan neiti sai tutustuttua taloon, päästettiin pojat irti. Simbaa oltiin menossa heti moikkaamaan, mutta nuoriherra ilmoitti kähähtäen, ettei ole seurantekotuulella ja paineli sängyn alle. Tiiti taas oli suuri, musta ja pelottava, sille piti vähän ärhennellä pennun toimesta, Tiiti ei tästä välittänyt, vaan oli niinkuin mitään outoa ei olisikaan.

Neiti on kotiutunut todella hyvin, ei ole itkeskellyt tai maukunut turhia. Ensimmäinen yö meni ihmislapsen kanssa, toisen yön hän olikin jo lauman seassa makuuhuoneessa. Simbakin on jo neidin hyväksynyt, tarvitsi vain vähän enemmän aikaa lämmetä ajatukselle, että kodissa on nyt kolme karvatassua.

Nyt täällä ravataan ja leikitään niinkuin olisi tunnettu jo vuosikaudet. Toki valvova silmä on koko ajan paikalla, Tiiti ei ainakan tunnu heti ymmärtävän että neiti on jokusen kilon pienempi kuin hän, eikä painimatsia voi ainakaan vielä ottaa. Toisaalta Tiiti taas hoivaa pientä, ohjeistamalla mitä ei saa tehdä ja missä on vessa. Mamman ihana mussu <3
 

Ihmiset kuiskuttelee....?

Nuo ihmiset on nyt muutaman viikon kuiskutelleet jostain Riesasta. Joulun pyhinä ne kävi jossain ja tulivat takaisin ihan ihmeellinen haju mukanaan. Ikäänkuin sellainen vieraan kissan haju?

Sitten ne innoistui sotkemaan olohuonetta. Meidän feng-shui on ihan mutkallaan kun rallirata on sotkettu. Sohvan ne siirsi pois ja nyt on pelkkää tyhjää siitä mistä ennen oli hyvä ponnistaa starttiin. Miten me täällä pystytään enää kunnolla rallaamaan?

Oli ne kivojakin, rakensivat seinille tuollaiset tasot mihin on kiva mennä köllöttelemään. Sieltä näkee melkein koko talon ja on hyvä pitää vahtia ettei mitään pääse tapahtumaan meidän tietämättä.

Lauantaina tapahtuu kuulema jotain tosi jännää, ehkä me kerrotaan siitä lisää sitten neljän päivän päästä =)