 |
| Africasia The Star Of The Season - Simba |
 |
| Tiiti von Tassendahl |
maanantai 22. joulukuuta 2014
Profiilikuvat
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Ensilumi
Koska kaverukset ovat vielä kohtuu nuoria, on ensilumi aina yhtä yllättävä asia. Talvi saattaa yllättää autoilijan mutta ensilumipa se vasta yllättääkin pienen karvaturrin.
Kissakaverukset elävät nyt kolmatta talveaan. Ensimmäisenä talvena Tiiti kävi kääntymässä hangessa kun Simbaa ei saanut sinne kirveelläkään, toisena talvena oli Simban mielestä niin kylmä ettei ulosmenoa voinut edes harkita ja nyt siis vuorossa kolmatta kertaa tuo viileä ja valkoinen outous.
Ulkotarha antaa uudenlaisen näkökulman lumeen kun siihen saa tutustua itsekseen, ilman ihmisen painostavaa läsnäoloa. Toistaiseksi ulkona on jaksettu rampata ihan niinkuin ennenkin, vielä ei pienet tassut palele.
Nyt lauhat kelit ovatkin jo sulattaneet lumet pois mutta henkilökunta odottaa jännityksellä josko pihaan saataisiin kunnon nietokset. Eiköhän sitä siinä kohtaa riitä ihan ulkotarhan sisäpuolellekin....
 | |
| Tolpan nokassa ei varpaat palele |
Nyt lauhat kelit ovatkin jo sulattaneet lumet pois mutta henkilökunta odottaa jännityksellä josko pihaan saataisiin kunnon nietokset. Eiköhän sitä siinä kohtaa riitä ihan ulkotarhan sisäpuolellekin....
tiistai 11. marraskuuta 2014
Cat Gala, päivä 2
Sunnuntaina pojat olivat tietoisia mitä kantokoppien esilläolo tarkoittaa ja Tiitiä sai metsästää sängyn alta...
Simballa oli flow-tila päällä ja sisäinen zen oli vihdoin löytynyt. Tuomarin käsittelyssä oli lähes miellyttävä olla ja tästä tuomarit palkitsivatkin nuoren herran, ottamalla hänet kolme kertaa mukaan finaaleihin.
Kyseessä siis ensimmäiset finaaliringit Simban aikuisiällä. Henkilökunta oli todella iloinen moisesta isänpäivälahjasta.
Tiiti putsasi pöydän tapojensa mukaan. Sunnuntailta tuli neljä ykkössijaa sekä kaksi kakkossijaa. Lisäksi itävaltalainen Francesca Gagern halusi antaa Judges Sweetheart -ruusukkeen Tiitille.
Näyttelyn päättyessä FINTICAt palkitsi edellisen vuoden menestyneimmät kissat sekä näyttelyn parhaasta parhaat. Tiiti oli viime vuoden kotikissojen kolmonen, tästä muistoksi diplomi. Samaten pikku nappisilmä oli näyttelyn paras kotikissa josta palkintona annettiin suuri kunniaruusuke ja pokaali.
Viikonlopun saalis oli melkoinen kun kotiinkannettu tavaramäärä levitettiin sängylle. Toki, taustalla näkyvät Deluxe Prima Cat -pussit jatkavat matkaansa Skeppsdal Familyn eläinkotiin jossa niille on suuresti käyttöä.
Simballa oli flow-tila päällä ja sisäinen zen oli vihdoin löytynyt. Tuomarin käsittelyssä oli lähes miellyttävä olla ja tästä tuomarit palkitsivatkin nuoren herran, ottamalla hänet kolme kertaa mukaan finaaleihin.
Tiiti putsasi pöydän tapojensa mukaan. Sunnuntailta tuli neljä ykkössijaa sekä kaksi kakkossijaa. Lisäksi itävaltalainen Francesca Gagern halusi antaa Judges Sweetheart -ruusukkeen Tiitille.
 |
| Tarkkana kuin porkkana! |
Viikonlopun saalis oli melkoinen kun kotiinkannettu tavaramäärä levitettiin sängylle. Toki, taustalla näkyvät Deluxe Prima Cat -pussit jatkavat matkaansa Skeppsdal Familyn eläinkotiin jossa niille on suuresti käyttöä.
Cat Gala - TICA näyttely lemmikkimessuilla, päivä 1
Lemmikkimessuillä järjestetty FINTICAtin Cat Gala -kissanäyttely oli niin huima tapahtuma että pitkän postauksen välttämiseksi tapahtumista kerrotaan molemmat päivät omana postauksenaan.
Lauantaina oli tiedossa yhteensä kuusi rinkiä sekä Tiitille ekstrana osallistuminen leikkimieliseen smokkikisa -arvosteluun.
Henkilökunta muisti ottaa Simballe pesän mukaan ja se olikin ahkerassa käytössä. Nuoren herran hermot kun eivät juurikaan pidä paljosta metelistä joka ilmenee mökötyksenä ja kyhjötyksenä. Lisäksi pesä toimi mainiona äänieristeenä kun viereisessä häkissä ollutta Maine Coon Romeota käytiin kuvaamassa ja ihastelemassa satojen ihmisten voimin.
Tuomareiden arvostelut menivät tuttuun tapaan. Tiiti oli viidessä arvostelussa eniten tuomareiden mieleen oleva kotikissa, lisäksi italialainen Massimo Picardello antoi Tiitille Judges Sweetheart -ruusukkeen. Simban esiintyminen oli varmempaa kuin aikaisemmissa näyttelyissä mutta habitus ei vielä kantanut jatkoon eli finaalikierroksille.
Lounastauolla järjestettiin leikkimielinen smokkirinki, johon pääsivät mukaan kaikki kissat joiden rekisterimerkinnässä on solid+white eli yksi väri ja valkoista. Tiitin kisakumppanina oli kymmenen rotuedustajaa ja nämä epävirallinen tuomari Salla-Maria joutui asettamaan parhausjärjestykseen.
Tiitin terveiset:
Eniten jännitti sellanen ekstrarinki missä etsittiin parhaan smokin omistavaa kisua. Tai no, eihän siinä oikeesti ollut mitään jännittämistä, kyllä mun smokki vaan on luonnostaan tosi komea. Veikan kanssa vielä pestiin sitä yhdessä pari päivää takaperin niin oli tosi kiiltävä ja pehmeä.
Se tuomarityttökin tykkäsi musta, sen mielestä mä olin kaikkein kivoin smokkikissa ja se antoi mulle tämmösen hienon mustavalkoisen palkintoruusukkeen.
Muuten mä en sitten paljoa tehnytkään, nukkua köllöttelin aina kun mahdollista.
Näyttelyn kakkospäivästä SEURAAVASSA postauksessa.
Lauantaina oli tiedossa yhteensä kuusi rinkiä sekä Tiitille ekstrana osallistuminen leikkimieliseen smokkikisa -arvosteluun.
Henkilökunta muisti ottaa Simballe pesän mukaan ja se olikin ahkerassa käytössä. Nuoren herran hermot kun eivät juurikaan pidä paljosta metelistä joka ilmenee mökötyksenä ja kyhjötyksenä. Lisäksi pesä toimi mainiona äänieristeenä kun viereisessä häkissä ollutta Maine Coon Romeota käytiin kuvaamassa ja ihastelemassa satojen ihmisten voimin.
Lounastauolla järjestettiin leikkimielinen smokkirinki, johon pääsivät mukaan kaikki kissat joiden rekisterimerkinnässä on solid+white eli yksi väri ja valkoista. Tiitin kisakumppanina oli kymmenen rotuedustajaa ja nämä epävirallinen tuomari Salla-Maria joutui asettamaan parhausjärjestykseen.
 |
| Kuva: Kissakas.fi |
Tiitin terveiset:
Taas on edustettu
urakalla. Oltiin siis veikan kanssa näyttelyssä. Mulla oli
kilpakavereina neljä lyhytkarvaista ja yksi pitkäkarvainen vastustaja.
Aika hyvää vastusta niistä sai, mutta meikäläinen vaan osaa tuon
hurmaamisen taidon. Harmi ettei mamma päästä mua ulkona verkon toiselle
puolelle, mä voisin käydä hurmaamassa vähän paikallisia tyttökissojakin
;)
Eniten jännitti sellanen ekstrarinki missä etsittiin parhaan smokin omistavaa kisua. Tai no, eihän siinä oikeesti ollut mitään jännittämistä, kyllä mun smokki vaan on luonnostaan tosi komea. Veikan kanssa vielä pestiin sitä yhdessä pari päivää takaperin niin oli tosi kiiltävä ja pehmeä.
Se tuomarityttökin tykkäsi musta, sen mielestä mä olin kaikkein kivoin smokkikissa ja se antoi mulle tämmösen hienon mustavalkoisen palkintoruusukkeen.
Muuten mä en sitten paljoa tehnytkään, nukkua köllöttelin aina kun mahdollista.
Näyttelyn kakkospäivästä SEURAAVASSA postauksessa.
lauantai 20. syyskuuta 2014
Kuvakuulumisia
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Kesän TICA -näyttely
Heinäkuun puolivälissä järjestettiin Helsingin Puotilassa FINTICAtin kissanäyttely joka kantoi nimeä Never too late to learn. Kyseessä oli pikkunäyttely jossa oli molempina päivinä kaksi tuomaria.
Simballa on edelleen harjoitteluvaihde käynnissä tuon esiintymisen kanssa, pienimuotoista arastelua ja ujostelua on muutoin niin rohkealla ja rempseällä kissalla havaittavissa. Simballe ei siis finaalipaikkoja herunut ja näin olleen pisteiden keruu jäi taas vain väri- ja divisionapisteiden haalintaan.
Tiiti taas, omaan tapaansa, valloittaa kaikki. Katti joka kotona jemmautuu sängyn alle kuullessaan vieraiden ihmisten ääntä, ottaa täysin toisen persoonan käyttöön näyttelyissä. Henkilökunta ei pysty käsittämään nuorukaisen toimintaa mutta ottaa ilolla menestyksen vastaan.
Tiitin terveiset:
Taas oltiin jossain näyttelyssä. Täytyy sanoa että tuo mitä mamma nimittää TICAksi on paljon kivempaa kuin se Kissaliiton juttu. Minua kun ei huvita olla sylissä pitkään, niin en millään jaksaisi että retuutetaan ja venytellään muiden kanssa. Ja sitäpaitsi, minä haluan siihen pöydälle raapimaan sitä tolppaa ja pötköttelemään!
Mamma taas halaili ja pussaili mua kauheasti (YÖK!!) kun olin kuulema niin ihana. No tottakai olen, oonhan mä uljas musta. Minusta on joku kirjakin kirjoitettu, saman niminen. Tai sit se oli jostain hepasta... No mut kuitenkin. Mä sain taas tollasen parhaista parhain -ruusukkeen.
Mamma ois tahtonu meistä kuvan mutta mä yritin mennä äkkiä karkuun. Meillä kun on vihdoin tuollanen pihatarha minne saa mennä kun huvittaa. Siellä on kiva katella kaikkea, paisteja lentelee, harmi vaan että väärällä puolella verkkoa. Puiden suhina on välillä vähän jännää mutta ulkona on tosi kiva köllötellä.
Simballa on edelleen harjoitteluvaihde käynnissä tuon esiintymisen kanssa, pienimuotoista arastelua ja ujostelua on muutoin niin rohkealla ja rempseällä kissalla havaittavissa. Simballe ei siis finaalipaikkoja herunut ja näin olleen pisteiden keruu jäi taas vain väri- ja divisionapisteiden haalintaan.
Tiiti taas, omaan tapaansa, valloittaa kaikki. Katti joka kotona jemmautuu sängyn alle kuullessaan vieraiden ihmisten ääntä, ottaa täysin toisen persoonan käyttöön näyttelyissä. Henkilökunta ei pysty käsittämään nuorukaisen toimintaa mutta ottaa ilolla menestyksen vastaan.
Tiitin terveiset:
Taas oltiin jossain näyttelyssä. Täytyy sanoa että tuo mitä mamma nimittää TICAksi on paljon kivempaa kuin se Kissaliiton juttu. Minua kun ei huvita olla sylissä pitkään, niin en millään jaksaisi että retuutetaan ja venytellään muiden kanssa. Ja sitäpaitsi, minä haluan siihen pöydälle raapimaan sitä tolppaa ja pötköttelemään!
Mamma taas halaili ja pussaili mua kauheasti (YÖK!!) kun olin kuulema niin ihana. No tottakai olen, oonhan mä uljas musta. Minusta on joku kirjakin kirjoitettu, saman niminen. Tai sit se oli jostain hepasta... No mut kuitenkin. Mä sain taas tollasen parhaista parhain -ruusukkeen.
Mamma ois tahtonu meistä kuvan mutta mä yritin mennä äkkiä karkuun. Meillä kun on vihdoin tuollanen pihatarha minne saa mennä kun huvittaa. Siellä on kiva katella kaikkea, paisteja lentelee, harmi vaan että väärällä puolella verkkoa. Puiden suhina on välillä vähän jännää mutta ulkona on tosi kiva köllötellä.
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Pihatarha
Alkuun henkilökunta tahtoo pyytää anteeksi blogin päivittymättömyyttä.
Kesällä pojat saivat vihdoin ja viimein pihatarhan jota on suunniteltu jo ennen poikien olemassaoloa. Tarhaan on kulku olohuoneen tuuletusikkunan alaosasta, joten henkilökuntaa ei tarvitse juoksuttaa joka kerta kun on mielihalua pihalle.
Yleisin tapa tuntuu olevan että mennään viideksi minuutiksi pihalle, tullaan kääntymään sisällä ja sännätään taas ulos.. Tätä jatkuu sitten tunnin verran, kunnes tylsistyminen iskee ja tullaan sisälle nukkumaan. Tiiti tosin nukkuu omalla vartiopaikallaan ulkonurkassa, saattaa käydä sisällä syömässä ja poistuu taas pihalle.
Tarhassa ei toistaiseksi ole kuin seinät ja vanha raapimataso, ensi kesäksi on tarkoitus tehdä erilaisia kiipeilytasoja mistä voi päivitellä muun muassa naapurin koiran tekemisiä niinkuin myös läheisen pesäpallokentän otteluja.
Kesällä pojat saivat vihdoin ja viimein pihatarhan jota on suunniteltu jo ennen poikien olemassaoloa. Tarhaan on kulku olohuoneen tuuletusikkunan alaosasta, joten henkilökuntaa ei tarvitse juoksuttaa joka kerta kun on mielihalua pihalle.
Yleisin tapa tuntuu olevan että mennään viideksi minuutiksi pihalle, tullaan kääntymään sisällä ja sännätään taas ulos.. Tätä jatkuu sitten tunnin verran, kunnes tylsistyminen iskee ja tullaan sisälle nukkumaan. Tiiti tosin nukkuu omalla vartiopaikallaan ulkonurkassa, saattaa käydä sisällä syömässä ja poistuu taas pihalle.
Tarhassa ei toistaiseksi ole kuin seinät ja vanha raapimataso, ensi kesäksi on tarkoitus tehdä erilaisia kiipeilytasoja mistä voi päivitellä muun muassa naapurin koiran tekemisiä niinkuin myös läheisen pesäpallokentän otteluja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)