Valjastelua

Leudon talvipäivän innoittamana päätimme sovittaa nuorukaisille valjaita ylle. Simbahan on ollut valjastelemassa syksyllä muutamaan kertaan, Tiiti sen sijaan on käynyt vain kääntymässä ovella.

Nuoriherra Simba ei vaan ollut millään tavalla riemuissaan saadessaan valjaat ylleen. Kaikki oli hankalaa, niin istuminen, seisominen kuin kävelykin. Ahdistaa, kiristää, puristaa ja harmittaa. Siinä yleisimmät tunnot jotka nuoriherra sai ilmaistua moisista kidutusvälineistä.

Tiiti teki muutamat pyörähdykset lattialla jonka jälkeen hän nähtävästi totesi että "nämä näköjään on ja pysyy, turha stressata".

Valjaisiin totuttelun jälkeen käytiin kääntymässä takapihalla. Ovi auki ja .... voi herranen sentään! Eihän tuonne voi mennä, siellä on kylmä ja kaikkea! Tiiti iski jarrut päälle eikä olisi millään suostunut pihalle. Wanhaherra sen sijaan ulkoistautui riemusta lähes kiljuen, hän on aina ollut suuri ulkoilun ystävä.

Pienen mairittelun ja tukevamman ohjastamisen turvin kaikki kolme saatiin kuitekin pihalle. Nuoriherra Simba oli ensimmäisenä testaamassa tuota outoa ja valkoista juttua. Kylmältähän se tuntui, eikä siinä mielikseen seisoskellutkaan, joten takaisin kuivalle terassille ihmettelemään menoa.

Tiiti oli lopulta päivän yllättäjä, hän säntäsi hangelle seisoskelemaan ja ihmettelemään pihan valkoisuutta.

Kauaa eivät poikaset kuitenkaan tarenneet olla pihalla joten suuntasimme sisälle lämmittelemään. Palataan ulkoilun ihmeelliseen maailmaan sitten keväämmällä.

Kattihaaste - Tottelematon

Nuoriherra Simba esittää Kattihaasteeseen malliesimerkin siitä kuinka olla tottelematon.

Nuorukaiselle oli jäänyt nähtävästi pieni nälkä kun henkilökunta ei antanut riittävästi sapuskaa. Niinpä hän otti oikeuden omiin tassuihinsa (tai hampaisiinsa) ja teki kissan nenän mentävän aukon korkkaamattomaan 4kg kuivamuonapussin kylkeen. Kuivamuonat on tämän jälkeen siirretty (toivottavasti) bengalin kestävään rasiaan...

Elämää leikkauksen jälkeen

Nuorukaiset ovat nyt siis menettäneet miehisyytensä.

Isäntä vei pojat Tuhatjalkaan, jonne heidät piti jättää heräilyyn asti. Leikkaus itsessään meni molemmilta niinkuin pitikin, rauhoittaminen sen sijaan... No. Simba oli toiminut kuten kuuliainen kissa, eli pysynyt paikallaan ja odottanut rauhalllisesti tulevaa tapahtumaa (tottakai rauhoitettuna). Tiiti sen sijaan oli taaperrellut pitkin huonetta ja hoitajan mennessä pesemään käsiään, oli hän rynnännyt sinnekin pöydälle tutkimaan mitä tapahtuu. Pikku lisäpiikki troppia Tiitille ja niin saatiin molemmat pojat unten maille ja leikkuupöydälle.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen isäntä sai hakea nuorukaiset kotiin. Simba oli heräillyt lähes suoraan leikkauspöydältä, kun taas Tiiti veteli sikeitä vielä isännän saapuessa. Maharapsutuksiin hän kuitenkin havahtui sen verran ettei erillistä herätettä tarvinnut antaa.

Kotosalla veljekset pääsivät vessaan heräilemään rauhassa ja nauttimaan lattialämmön ihanuudesta. Isäntä vielä peitteli pojat niin mikäs siellä torkkuessa.

Wanhaherra kävi tarkistamassa, onko kaikki niinkun pitää, saattoipa vähän nuolaistakin poikia, ikäänkuin lohdutuksen osoitukseksi.

Kunhan pojat olivat saaneet nukuttua päänsä selviksi, mikä Simbalta tapahtui huomattavasti nopeammin kuin Tiitiltä, oli päivän ensimmäisen ruuan aika. Nälkäinen bengali-poika pitää muuten uskomatonta meteliä jos ei hänen ruoka-aikojaan noteerata. Ruoka-annokset hävisivätkin lautaselta alta aikayksikön.

Illemalla henkilökunta uskoi kuulevansa keittiöstä epäilyttävää rapinaa. Tilanteen tarkastus osoitti ettei ainakaan nuoren herran luonne muuttunut yhdessä päivässä mihinkään, herra tietää edelleen mitä tahtoo, ja osaa myös ottaa sen :D Kuivaraksut on nyt siirretty (toivottavasti) bengalin kestävään rasiaan.....

Tiitin terveiset:
Tänään käytiin taas ajelemassa autolla. Tai ainakin mä luulen niin... En ihan muista kaikkea.
Me mentiin taas sinne hassuun hajuiseen paikkaan missä viimeksi se täti tutki mua. Nyt oli veikka mukana niin yhtään ei jännittänyt. Mä kävin siellä tutkimassa vähän paikkoja mutta sitten mua alko kauheesti väsyttää. Ja sit mä vissiin nukahdin kun mä en muista mitään. Paitsi että mä heräsinkin kotoa vessasta. Se oli tosi outoa.

Mua oikeestaan väsytti ihan koko sen illan ja vähän oli outo tunne kun kävi pissalla. Mut aamulla kun herättiin niin oli vaan ISO nälkä. Mä en ymmärrä mitä se mamma vauhkoaa että onko mulla kipuja? Mitähän se tarkottaa.

Tai no on mulla vähän ollu suussa kipeetä. Tosin mamma sanoo että se johtuu siitä kun musta tulee iso kissa ja mun vauvahampaat vaihtuu isojen kissojen hampaisiin. Nyttenkin mulla on kaksi kulmahammasta vierekkäin, ne on aika hassun näköset. Toisellakin puolella oli, mutta se toinen hävis jonnekin? Oikeestaan, mä oon miettiny jos alkaisinkin isona vampyyriksi ;)

Kissanpäiviä

Nuoriherra Simban elämä on ollut kohtalaisen tapahtumaköyhää, joten sen erikoisempia päivityksiäkään ei ole saatu aikaiseksi.

Päivät menevät Tiitin kanssa juoksennellessa ja painiessa, satunnaisia seikkailuretkiä kaappien hyllyille tehdessä ja ennen kaikkea kissanpäivistä nautiskellessa.

Vaan voi voi pentuparkoja. Tietäisivätpä vaan mitä ensi viikolla on tulossa. Paikalliselta Tuhatjalan lääkääriasemalta on nimittäin tiistai-aamulle varattu aika nuorten herrojen miehisyyden poistoon. Toistaiseksi kumpainenkaan ei ole merkkailua tehnyt, toivottavasti eivät näiden muutaman päivän aikana ehdi aloittaakaan.

Päivitystä tulossa ensi viikolla leikkurin jälkeen :)