Yök, en syö!

Nuoriherra on alkanut osoittamaan nirsoilun merkkejä. Ihan mikä tahansa pöperö ei nyt kelpaakaan purtavaksi vaan vain tietyt hyvät maut ovat maistuvia. Tosin emme ole päässeet täyteen selvyyteen siitä, mikä on tämä maistuva ruoka, koska mielihalut herralla tuntuvat vaihtuvan päivittäin.

Ohessa Simban tyylinäyte ruuan peittelemisestä. Tosin peittäminen tuntuu vaikuttavan ruuan makuun positiivisesti, koska parin sutaisuliikkeen jälkeen ruoka onkin yllättäen syömäkelpoista. Kuvassa näkyvä Drinkwell juoma-automaatti tuntuu pitävän enemmän koristeen virkaa, wanhus siitä käy satunnaisesti juomassa mutta nuoriherra ei laitteen kanssa ole paljoa muuta tehnyt kuin leikkinyt.

Syömisen (tai syömättömyyden) jälkeen onkin kiva leikkiä hetken aikaa. Ehkä eniten lemppari on huiska jossa on kirjavia sulkia ja naruja päässä. Huiska tosin on kovia kokenut, sulkia taitaa olla jäljellä yksi ja narutkin on lyhennetty noin puolen sentin mittaisiksi. Ei haittaa menoa.

Ja koska leikkiminen on yleensä hurjan uuvuttavaa puuhaa, on pienokaisen otettava myös kauneusunia. Lempparipaikka tähän löytyy isännän sylistä jossa on hyvää tilaa ottaa mieluisa torkkuasento. Tyyli vapaa, kuten kuvasta näkyy.

Nuori, villi ja vaarallinen

Nuoriherra Jäynänhenki on selkeästi kotiutunut perheeseemme. Tosin nuoriherra ei nähtävästi ole viehättynyt sisustukseemme, viimeksi eilen hän yritti muokata keittiötä miellyttävämpään suuntaan.

Ilme tosin kertoo että "jaa mää vai, ei mulla mitään tietoa mitä täällä on tapahtunut ???". Isäntä töistä tullessaan siivosi jäljet, ihmetteli vain hetken että mitäs nuoriherran on oikein puuhaillut. Nappisilmän hellyttävä katse sai kuitenkin isännän leppymään valoa nopeammin, joten toruilta Simba-herra säästyi, ainakin tällä kertaa.

Sisustusharjoitusten lisäksi Simba on harrastanut pientä taukojumppaa wanhaherran kanssa. Wanhakin jaksaa, on ollut oikein ilo seurata näiden kahden ystävystymisharjoituksia. Välillä kähistään, ja välillä leikitään.

Onpa kerran huomattu jopa herrojen nukkuvan lähes vierekkäin, tosin wanhaherran tajutessa tilanteen oli nukkumapaikan vaihto nopeasti edessä.

Wanhaherra on muutenkin hyväksynyt tilanteen ja lopettanut turhan stressaamisen. Mitä sitä jännittämään ja hermoilemaan asioista, joille ei pysty mitään. Toki Simba yrittää säännöllisin väliajoin vähän härnäillä wanhaherraa, mutta sulassa sovussa tällä jo mennään :)

Simba, EI !

Tarina kertoo että pienet kissat ovat kuin pieniä lapsia, kaikkea pitää maistaa.

Niin kauan kun maistelu pysyy leluissa, ei mitään hätää. Nuoriherra ei tätä ole tosin ymmärtänyt, vaan yrittää järsiä lähestulkoon kaikkea mitä suuhunsa saa. Maistelukohteita on ollut muun muassa lipaston nurkka, taulun kehys ja normaalimmat laturin johdot yms sähkökaapelit. Sormet Simba on onneksi ymmärtänyt jättää rauhaan, pieniä hyökkäyksiä niitä kohtaan saattaa tapahtua mutta maistelua ei.

Nyt kun wanhaherran kanssa on tilasopu tehty ja esteetön kulku maistelupaikoille avattu, on maailma taas täynnä paljon uutta ja ihmeellistä. Yleisin talossa kuultu sana tuntuukin olevan tällä hetkellä EI, suuresti epäilen alkaako nuoriherra kohta luulemaan sen olevan hänen nimensä. EI saa syödä sitä, ei saa maistaa tätä. Kaikki kiva kielletään. Jo on.

Kynsien teroitus on onneksi jäänyt yhteen ja ainoaan, jopa sallittuun mattoon, samaiseen mattoon on wanhaherrakin kynsiään raaputtanut viimeiset viisi vuotta. Kovasti odotellaan postipojan tuomisia, herrojen asuntola on matkalla saksanmaalta kotiin ja toivottavasti tehokkaaseen käyttöön.

Jännittävä sunnuntai.

Nuoriherra alkaa selkeästi kotiutumaan uuteen perheeseensä. Toki luottamus vie aikansa mutta ainakin yöunet maistuvat herralle oikein hyvin. Ensin 7h unta putkeen, pieni yöpala, puolen tunnin aamujumppa leikkisukan kanssa ja takaisin unille. Emännän herätessä 5h myöhemmin oli nuoren herran asento jotakuinkin tämä.



Nyt kun ihmiset on hyväksytty osaksi elämää, on vuorossa vaikeampi totuttelu; yhteiselämä wanhaherran kanssa.  Kaveruksia on esitelty toisilleen pikkuhiljaa, on vilkuiltu ovenraosta ja syöty vierekkäisissä huoneissa kuitenkin näköetäisyydellä.

Tänään piti sitten päästä tutkimaan muutakin taloa ja hieman nuuskuttamaan wanhaherraa. Jännitystä oli ilmassa mutta sen suuremmilta kähinöiltä kuitenkin vältyttiin. Toki wanhaherra näytti olevansa kissapomo talossa, pientä kähähtelyä ja komennusta oli havaittavissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin tähän asti, joten jatkamme herrojen tutustuttamista pienissä erissä :)

Uuteen kotiin.

Africasia The Star Of The Season, tuttavallisemmin tunnettu nimellä Simba, muutti kotiimme keskiviikkona 12.9.2012.

Tähän blogiin on tarkoitus päivitellä Simban kuulumisia ja tapahtumia suurelta osin Herra Mäykysen blogin innoittamana. Jos joku saa näistä kirjoituksista iloa ja piristystä päiväänsä edes kymmenesosan verran siitä mitä minä, emäntä, olen Herra Mäykysen toilailuista saanut, olen onnistunut.

Kuvassa nuoriherra Simba, ikää 12 viikkoa ja 6 päivää. Kaikki tuntuu niin uudelle ja jännittävälle, toki uusi koti ja uudet palvelijat jännittävät luultavasti ketä tahansa. Onhan uudessa perheessä kuitenkin kahden aikuispalvelijan lisäksi 12v ihmistyttö ja 16v wanhaherra-maatiainen. Turvallisin paikka uusien asioiden tutkailuun tuntuu olevan sängyn alla. Sieltä on hyvä kommentoida ja huudella erinäisiä mielipiteitä. Ääni nuorella herralla on todella vaativa, sen huomasi palvelusväki jo ensimmäisenä yönä.

Ja ääntä nuoriherra on käyttänytkin, useasti ja monessa kohdassa. Kova poika juttelemaan, jopa kesken ruokailun, nokka ruokakupissa kuuluu mutinaa, luultavimmin palautetta ruuan laadusta tai tarjoilun tyylistä. Ruuasta puheenollen, taitaa olla aika päättää tämä esittely tähän, nuoriherra järsii läppärin kulmaa siihen malliin että jos ei pöperöä kohta tipu, niin ei ole konetta jolla blogia päivittäisi. Syömisiin!