Näytelmää Myllypurossa

Tänään koitti se suuri päivä kun nuoriherra Simba ja räsynukkensa Tiiti matkasivat suureen kaupunkiin näytelmöintiin.

Aamusta kello soi emännän mielestä aivan liian aikaisin mutta niin saatiin tavarat autoon ja kissat mukaan ja suuntima kohti aamuista Helsingin Myllypuroa. Parkkitilakin löytyi kohtuu helposti joten ei muuta kun kissat kainaloon ja eläinlääkärin syyniin.

Kun nuorukaiset todettiin (Simba jo toistamiseen) täysijärkisiksi (tai edes riittävän terveiksi osallistuakseen näyttelyyn), oli vuorossa häkin verhottaminen ja somistaminen. Tässä saimmekin ihanaa apua Täplätyttöjen Annilta jolle haluamme vielä kerran osoittaa suurimmat kiitokset :) Häkki oli valmiina odottamassa täydessä tällingissä joten henkilökunta sai keskittyä jännittämiseen ja hermoilemiseen, rakennustouhujen sijaan.

Simba kävi tanskalaisen Hanne Sofie Sneumin arvioitavana ja sai hienot arvostelut. Hän kehui nuorenherran pään kokoa suhteessa vartaloon, lihaksikkuutta, häntää ja olemusta. Tästä kotiin tuomisina ruusuke ja EX1 maininta. Tarkoittaa että Simba oli nuorten luokassa oman rotunsa paras edustaja.

Tuomarin paras -valinnassa Simban ainoa miinus oli rauhattomuus joka johtuu nuorukaisen kokemattomuudesta näyttelyistä. Kotiläksyksi siis kanniskelua ja esittämisharjoituksia. Tuomarin tykkäämä "Superstar" joutui kuitenkin tyytymään sanallisiin kehuihin ja näin matka päättyi tältäerää tähän.

Tiitikin kävi esittämässä tuomarille parhaita puoliaan. Valitettavasti kotikissoissa ei eritellä pentuja ja aikuisia (ainakaan FIFé näyttelyissä) joten Tiiti ei sijoittunut arvostelussa. Tuomari kuitenkin kehui Tiitin rauhallisutta ja olemusta ja kehoitti näyttelyttämään jatkossakin.

Arvostelujen jälkeen näytelmäpäivä meni lähinnä edustustouhuiksi joista pojat eivät kuitenkaan piitanneet. Heidän mielestään edustaminen tuomareille sai riittää ja loppuaika on hyvä vetää vaikka sikeitä. Eräskin ohi kulkenut rouva ei edes tajunnut Tiitiä kissaksi, vaan luuli kyseessä olevan häkin pohjamatto...

Kotimatka sujui rauhallisissa merkeissä, kissojen lähes nukkuessa. Kotona olikin sitten hyvä purkaa vielä ylimääräiset energiat leikin ja pureskelun merkeissä...

Tiitin terveiset:
Huh mikä päivä! Aamulla toi mamma sai TAAS huijattua mut tuohon häkkijuttuun, mut onneks veikka tuli sinne mun seuraksi. Sit me ajeltiin ikuisuus jonnekin isoon halliin missä oli älyttömän paljon muita kissoja. Hitsi kun mä en päässy kattomaan oikeen kunnolla, kun veikka ja minut pistettiin johonkin häkkiin vaan olemaan. Välillä veikka kävi jossain ja sit se tuli taas takasin. Ja sillä oli sellanen sininen kukkasen näkönen juttu mukana?

Sitte mamma tuli herättää mut ja kanto mut jonnekin missä oli paljon ihmisiä. En mä oikeen ymmärtäny mitään mutta joku täti mua vatkasi ja veivasi ja kirjotti jotain johonkin paperiin. Jotain se selitti, että mä oon vähän pieni (pah, ei se mitään tajuu) ja sit mä menin takasin sinne häkkiin veikan kaa. No me koisattiin veikan kanssa ja sit lähettiinkin kotiin. Olihan se vaihtelua normi kotipäivään. Mut nyt mä meen kattoo jos jostain sais ruokaa, mulla on kauhee nälkä kun en oo kunnolla saanu ees sapuskaa tänään.....

Tuossa vielä kuva veikasta ja sen hienosta kukkasesta :)

Näin kiusaan kissaani

Joulu saapui myös meidän taloon ja on jo hyvää vauhtia matkalla poispäin.

Mitään suurempia lahjoja karvaiset ystävämme eivät saaneet, hieman herkkuja ehkä ja taisipa nuoriherra Simba löytää itselleen myös palasen kinkkua kun henkilökunnan silmä vältti. Mitäpä sitä torumaan, itsehän jätimme herkut vartioimatta.

Nuorukaisten RUROK näyttely lähestyy huimaa vauhtia. Tästä innostuneena päätti emäntä että kisuset tarvitsevat pikku pyykkäyksen näin joulun kunniaksi. Nuorukaiset toki eivät asiasta olleet kovinkaan innoissaan, pesuhuoneessa kuului melkoinen konsertointi kun nuoriherra ja Tiiti tajusivat ettei tästä selvitäkään kuivin tassuin.

Pieni ajatuskatko henkilökunnalle tuli pesua ennen, nimittäin hiekkalaatikko ja sen sijainti. Mitä tästä opimme? Seuraavaa pesua ennen valmistellaan pesuhuone niin, ettei hiekkalaatikkoon ole pääsyä. Simba-herra nimittäin pääsi tuplapesulle kun ensimmäisen huuhtelun jälkeen hän meni vettä piiloon hiekkavadin syövereihin. Toki jokainen joka on kissanhiekkaan tutustunut tietää että se (paakkuuntuva, tottakai) tarraa kiinni lähes samanlaisella intensiteetillä kuin purukumi hiuksiin.

Tuplapesun jälkeen pienokaisten pikakuivatus joka ei kuitenkaan ollut kumpaisenkaan mieleen joten ei muuta kuin ovi auki ja kissat putsaamaan itseään.

Tiitin terveiset:
Voi kuulkaa, ette muuten usko! Kaikessa rauhassa veikan kanssa oltiin leikkimässä kun nuo inhat nappasi meidät kylppärin puolelle. Ensin ne lutrasi jotain märkää meidän päälle ja sitten vielä pikku suihkulla kasteli läpimäräksi! Ei ollut kiva tunne, voin kertoa. Tosin, kerroin mä sen tuolle mammallekin kun se piti mun kainaloista kiinni, taisinpa vähän takatassulla raapaistakin, ihan vaan tehostaakseni mielipidettäni.

Sitä ei kuitenkaan kuunneltu ja ette muuten arvaa kuin inhottavan sekasin mun karvat oli sen jälkeen. Mulla meni niinku ikuisuus siinä että sain ne ees jotenkin suoraan. Ja veikalla kävi ihan samalla tavalla. Mut ei se mitään, me oltiinkin ovelia ja kostettiin noille. Ensin yöllä pelattiin vähän varvaspeliä ja rapsuteltiin sängyn reunaa, ja aamulla ei annettu niiden nukkua pitkään. Tai no okei, oli meillä vähän nälkäkin niin pakko ne oli herättää....

Kissanomistajan ohjeet lahjojen paketoimiseen

KISSANOMISTAJAN OHJEET LAHJOJEN PAKETOIMISEEN:

1. Raivaa tilaa pöydältä lahjojen paketoimista varten.
2. Hae komerosta kassi jossa lahjat ovat ja sulje komeron ovi.
3. Avaa komeron ovi ja nosta kissa pois komerosta.
4. Hae keittiön kaapista lahjapaperirullat, nosta kissa pois kaapista.
5. Hae lipaston laatikosta teippirulla, sakset sekä pakettikortteja.
6. Levitä lahjat ja paketointitarvikkeet pöydälle
7. Hae lipaston laatikosta unohtunut lahjanaru, nosta kissa pois laatikosta
8. Ota lahjat pois kassista.
9. Ota kissa pois kassista.
10. Levitä lahjapaperi leikataksesi lahjalle sopivan kokoisen palan paperia.
11. Heitä pois leikattu pala, jonka kissa on saksia jahdatessaan repinyt.
12. Leikkaa lahjapaperista toinen sopivan kokoinen pala.
13. Aseta lahja leikatun lahjapaperipalan päälle.
14. Nosta paperin reunat lahjan päälle teipataksesi ne, jos reunat eivät enää ylety, poista kissa ja yritä uudelleen.
15. Teippaa paperin reunat yhteen.
16. Käytä seuraavat 20 minuuttia leikaten teipinpätkää kissasta varovasti kynsisaksilla.
17. Taittele paperin kulmat mahdollisimman siististi.
18. Jahtaa kissaa eteiseen ja takavarikoi varastettu lahjanarurulla.
19. Kiedo naru paketin ympärille.
20. Avaa paperi jonka kissa on repinyt jahdatessaan narua ja heitä se pois.
21. Toista vaiheet 10-20 kunnes jäljellä on lahjapaperia enää yhteen pakettiin.
22. Kerää kaikki paketointitarvikkeet sekä lahja kassiin ja suuntaa lukittavaan huoneeseen.
23. Lukitse ovi ja pura paketointitarvikkeet.
24. Poista kissa kassista, avaa ovi, heitä kissa ulos ja lukitse ovi.
25. Levitä viimeinen lahjapaperinpala, kääri lahja paperiin ja varovasti korjaa repeämät paperissa teipillä. Lisää lahjanaru ja koristele ruseteilla sekä pakettikortilla peittääksesi pahiten kärsineet kohdat.
26. Kirjoita pakettikortti, nojaa taaksepäin ja ihastele valmista pakettia. Onnittele itseäsi saavutuksestasi.
27. Avaa ovi ja mene keittiöön lämmittämään glögiä ja ruokkimaan kissa.
28. Käytä seuraavat 15 minuuttia etsien kissaa.
29. Avaa lahjapaketti ja löydä kissa.
30. Kerää kaikki revityt paperinpalat, ruoki kissa, lämmitä toinen glögimukillinen ja vanno itsellesi että seuraavana vuonna käytät kaupan paketointipalvelua (tai sitten et)

(Ei, ei omaa tuotantoani, vaan kotoisin intenetin ihmeellisestä maailmasta. However, kumpa olisin lukenut tämän ENNEN aikaisempaa toimintaani....)

Joulu tulla jolkottaa

Varmaan yhdessä sun toisessa kodissa on joulutohinat jo hyvässä käynnissä.

Eipä täällä. Tähän päivään mennessä ei kämpässä ole tapahtunut mitään mikä voisi ennakoida joulun tuloa. Ei joulusiivousta, pipareita, eikä todellakaan kuusta. Tänään tuli kuitenkin pientä esimakua joulusta kun emäntä yritti paketoida joululahjoja.

Painotus sanalla yritti. Vaikka kaksi pikku apulaista oli tarjoamassa tassujaan, ei paketoinnista tahtonut tulla yhtään mitään. Kun toinen pääty oli paketissa niin toista päätyä oli joko musta tai ruskea käpälä tassuttelemassa auki. Ja kun lopulta koko paketti oli teipattu kiinni, piti siitä "ihan vähän vaan" maistaa kulmasta, että onhan paketti nyt varmasti hyvä.

Vaan auta armias kun emäntä otti kiharaiset narut käteensä. Ai että! Voi sitä käpälöiden määrää. 
Lopulta oli pakattava kimpsut ja kampsut kasaan ja siirrettävä jäjellä olevien asioiden paketointi myöhäisemmälle päivälle. Onneksi tässä on jouluun vielä paaaaaaljon aikaa :)

Joulun tekemisestä sen verran että mietinnässä on vielä, otetaanko joulukuusta ollenkaan esiin. Näillä näkymin joulun pyhät menevät sukuloidessa, joten ehkä yleisen siisteyden (ja turvallisuuden ???) kannalta kuusi saa laatikossaan odottaa tulevaa joulua...


Tiitin terveiset:
Heippa. Tuo mamma rapisteli tänään kauheasti jotain papereita. Mehän mentiin veikan kanssa katsomaan että mitä se tekee, mutta koko ajan se vaan torui ja töni meitä pois. Jotain se mamma höpisi jostain joululahjoista...? Mikä se sellainen Joulu on, onkohan se jotain syötävää?

Kovasti me veikan kanssa maisteltiin jos nuo paperit ja narut olisi syötäviä, mutta mamma ei tykännyt siitäkään. Silti mä lupaan, että jokaisessa tuollaisessa "joululahjassa" on ihan varmasti myös mun hampaanjäljet mukana tuomassa jouluterveisiä minne menevätkin.

Ja muuten, mä katsoin minne mamma jemmasi nuo narut, oottakaas vaan kun tulee pimeetä niin mä käyn hakemassa ne mukaan leikkiin ;)

Esitelmöintiä

Nummelassa järjestettiin 9.12.2012 SUVAKin esittelynäyttely.

Nuoriherra Simba oli paikalla esittelemässä bengalien rotua. Valitettavasti näyttelyssä ei hirveän paljoa yleisöä ollut, mutta muutamalle ihmiselle saatiin kuitenkin markkinoitua ihanaa ja touhukasta rotua. Mukava pikku yllätys reissusta kuitenkin saatiin, sillä Kattipuoti oli omalta osaltaan valinnut myös suosikkinsa kissoista ja he palkitsivat mielestään kauneimman kotikissan sekä rotukissan. Arvatahan saattaa, ettei ole nuoren herran voittanutta, henkilökunta kiittää kauneimmin saamastaan arvostuksesta.

Rotuesittelyn vuoroa odotellessa tuli toinen näyttelyn tuomareista juttamaan isäntää ja Simbaa. Kyseli kisusesta kovasti ja antoi pyytämättä pikaisen suullisen arvioinnin nuoresta herrasta. Kissan yleisilme oli hänen mielestään todella hyvä, hän kehui turkkia ja kehoitti ehdottomasti näyttelyttämään nuortaherraa jatkossakin.

Ja jatkoahan tulee. Simba ja Tiiti on ilmoitettu 29-30.12. Myllypurossa järjestettävään RUROKin näyttelyn sunnuntaipäivälle, joten katsotaan millaista tuomiota sieltä sitten tulee. Muutama viikko on vielä jännityksessä odotettava.

Tiitin terveiset:
Ette muuten usko kuinka on meikäpoikaa kiusattu! Muutama aamu takaperin tuo äityli sai huijattua mut kuljetuskoppaan ja raahasi sinne samaan paikkaan missä viimeksikin tuoksui tosi kirpeälle. Tällä kertaa oli eri täti, mutta silläkin oli samanlainen terävä juttu minkä se pisti mun ihoon. Onneksi ei sattunut paljoa, muuten olisin kyllä ärähtänyt sille tädille.

Ensi kerralla kun se koppa otetaan esille, menen varmasti piiloon. Simba ei tajunnut tänään vaaraa, ja niin tuo äityli huijasi SEN sinne koppaan. Sitten ne olikin koko päivän poissa kotoa ja nyt kun tulivat takaisin, ei Simba tee muuta kun nukkuu. Ei se jaksa leikkiä yhtään. Ihan tyhmääääää.

Kukkuluuruu

Simbaan voi muuten tulla tutustumaan Nummelassa järjestettävässä kotikissanäyttelyssä 9.12.2012. Nuoriherra ei toki ole näytelmissä kilpailemassa, vaan esittelemässä upeaa bengaleiden rotua.
Lisää infoa näyttelystä löytyy mm. Suomen Valtakunnallisen Kotikissarenkaan sivuilta.

Sohvaperunat

Tyyntä myrskyn edellä?
Siltä ainakin välillä tuntuu, kun välien selvittelyt on saatu  hoidettua eikä kukaan jaksa suuremmin rähistä mistään. Tästäkin harhakuvasta herää kyllä kohtalaisen nopeasti erinäisiin räsähdyksiin ja maukaisuihin.

Nuorukaiset on ilmoitettu RUROKin näyttelyyn Helsinkiin joulukuun lopussa, vielä mietteissä askarrellaanko Tiitille omat verhot vai hankitaanko oma tuplahäkki jossa herrat saisivat köllötellä (lue telmiä ja möyriä) yhdessä. Onneksi on aikaa pähkäillä vielä tätäkin.

Suunnitelmissa on myös ollut FURminaattori. Eräs ihana kissaharrastaja-tuttava lupasi sellaista testaukseen lainata, pitänee kertaalleen kokeilla ennenkuin itselle ostaa sellaisen nurkkiin pölyttymään. Eniten jännittää tuon nuorenherran furminointi, väittävät ettei bengaleilla ole aluskarvaa kovinkaan paljoa, joten mahdollisuus on tehdä kissasta kynitty kana.


Tiitin terveiset: *purrrrr purrrrr purrrr* mä nukun nyt, sopiiko että jutustellaan myöhemmin....?

Kohti korkeuksia

Nuoriherra on alkanut osoittaa huimapäisyyden merkkejä. Mitä erikoisempiin paikkoihin pääsee, sitä parempi. Viimeisimpänä valloituskohteena on ollut ovi, jonka päälle nuoriherra ponkaisee kovin helposti. Ei toki lattialta vaan oven vieressä olevalta kiipeilytasolta.

Lisähaastetta kiipeilyyn tuo ovessa oleva leuanvetotanko, jonka päälle oli tottakai myös oli päästävä. Jännityksellä odotamme, mitä muita valloituspaikkoja nuorella herralla on mielessään.


Tiitin terveiset:

Heippa vaan kaikille. Ensimmäiset viikot täällä uudessa kodissa on menneet tosi kivasti. Simban kanssa juoksennellaan tätä kämppää edestakaisin, tosin se on aina mua ennen perillä minne ikinä ravataankin. Mä luulen että se johtuu varmaan siitä että se on tuollainen minileopardi

Aina me ei jakseta juosta, sillon me painitaan. Simba vaan ottaa välillä vähän kovaa kiinni, mutta kun mä maukaisen niin se osaa irrottaa. Ja joskus meitä vaan väsyttää, sillon me nukutaan melkein aina vierekkäin jossain.

Ihan kivaa mulla on täällä, ruoka on hyvää ja mä saan aina putsata ruokakupit kun muut lopettaa syömisen ennen mua. Ja kyllä mä kovasti pärisen näille ihmisille, että ne tietää, että mä tykkään olla :)

Karvakamut

Nuoriherra ja Tiiti ovat hienosti hieroneet ystävyyttään. Nykyisin köllötellään jo yhdessäkin kovin lämpimissä tunnelmissa. Suihkepullo on toki emännällä käden ulottuvilla, välillä menee leikki sen verran kovaksi että nuorukaisia on parempi rauhoitella.

Wanhaherra ei oikein kummastakaan pennusta piittaa, mutta pystyy sentään olemaan samoissa tiloissa. Välillä leikin äityessä kovemmaksi on herra erotuomari paikalla, joskin silmissä katse "mä tapan teidät kaikki". Tässä kohden me ihmiset yleensä puutumme peliin joten täydellistä myllyä ei ole vielä päässyt syntymään.

Nuoriherra on löytänyt itselleen uuden lempilelun. Tiitin mukana tullut huopapallo on ihan lempparia, tosin vaikutus on melko mielenkiintoinen :D

Näköalapaikalla

Korkealta on paremmat näkymät, senhän tietää itse kukin. Simbankin mielestä mitä korkeampi, sen parempi.

 Telkkarin päältäkin näkee vaikka kuinka kauas, muun muassa sen, missä se uusi pikkuriiviö tallustaa.

Tiitin kanssa on varovaisia tutustumisia jo tehty. Yleensä tilanne päättyy painimiseen, josta seuraa kähinää, johon wanhaherra on kovin kovin kärkäs puuttumaan. Vielä ei siis täysin vapaasti nuorukaiset pääse telmimään, mutta varmasti jossain kohtaa.

Välillä tuntuu että Tiiti ja wanhaherra puhuisivat enemmän samaa kieltä kuin Simba, ainakin Simban säksätys kuulostaa meidän ihmisten korvaan välillä lähes arabialta. Toivottavasti yhteinen kieli vielä jossain kohtaa kuitenkin löytyy.

Niin ja Simba on nyt virallisesti TICA-kissa, on rekisterinumerot ja kaikki :)

Tiiti tuli taloon.

Hei. Saanko esittäytyä? Olen Tiiti von Tassendahl, perheen uusin tulokas.

Olen Simbaa kaksi kuukautta nuorempi, mutta uskon että meistä tulee vielä hyvät kaverit. Muutin tänään tähän uuteen kotiin, enkä vielä ole päässyt tapaamaan muita kuin ihmisiä. En ole oikeastaan jaksanut edes jännittää tätä uutta kotiani, haluaisin vain päästä tutkimaan paikat.

Ihmiset sanovat että Simba tulee olemaan minulle kivaa seuraa ja kertoivat myös että wanhaherraa ei saa kiusata. Luulen kyllä, että näytän hänellekin mikä olen miehiäni. En minä toki mikään kovis ole, kovasti tykkään pukkailla ja rutista, leikkiminenkin on kivaa.

Nyt menen taas tutkimusmatkoilleni, mutta palaillaan pian =)

Näyttelykuulumisia

Tänään koitti siis se aamu kun Simba lähti uransa ensimmäiseen näyttelyyn. Kyseessä oli FINTICAtin näyttely joka järjestettiin Malmin VPK'n tiloissa.

Automatka meni kohtuullisen rauhallisesti, puolet matkasta nuoriherra jutusteli kaikenlaisia juttuja isännän viihdyttämiseksi. Näyttelypaikka löytyi helposti, samoin kun parkki. Ei muuta kun kissa kainaloon ja eläinlääkärin syyniin.

Kun nuoriherra todettiin esittelykelpoiseksi, (mitä me ihmiset kovasti jännitimme), oli vuorossa häkin sisustus. No eihän se mennyt ihan kuten elokuvissa, mutta verhot saatiin kuitenkin seinille, matto lattialle ja tyyny löhöilytilaksi. Sitten kissa häkkiin ja ihmettelemään tilannetta.

Eipä aikaakaan kun kutsu ensimmäiseen rinkiin tuli. Tai siis Simban numero ilmestyi häkin päälle merkiksi, että kissan saa viedä tuomaroitavaksi. TICA näyttelyssä kissaa ei siis itse esitetä tuomarille, se kiikutetaan häkkiin josta tuomari sen noutaa, itse vain jännitetään yleisössä ja kuunnellaan tuomarin kommentteja.

Kuinka pelottava paikka tuollainen tuomarointihäkki nuorelle bengalinpojalle voikaan olla? Simba kyllä kovaäänisesti ilmoitti olemassaolostaan, ettei kukaan vahingossakaan unohda häntä sinne. Villi veikkauksemme oli että jos ääni olisi ollut yksi arvosteluluokista, olisi nuoriherra voittanut kyseisen osion heittämällä.

Pian tuomari kaappasikin Simban kätösiinsä. Isäntä (ja varsinkin emäntä) jännittivät suuresti, kuinka nuoriherra käyttäytyy. Kauhuskenaariot karkuun viilettämisestä ja tuomarin kynsimisestä oli varmasti useampaan kertaan painajaisista tuttuja.

 Tuomaroinnin Simba selvitti kuitenkin hienosti. Osasi käyttäytyä ja esitellä parhaat puolensa. Ensimmäinen tuomari oli Itävaltalainen ja bengaleihin erikoistunut ja hän kehui nuoren herran kaikkia ominaisuuksia. Saldoksi tältä tuomarilta tuli pentuluokan värin ja rodun ykkössija, lyhytkarvaisten pentujen ykkössija sekä kaikkien pentujen kakkos-sija. Isäntä oli haltioissaan, taisipa melkein ilon kyynelkin kihota silmäkulmaan.

Nuoriherra kävi myös tutustumassa ruotsalaiseen tuomarittareen sekä jenkki-tuomariin. USA rankkasi Simban pentuluokassa värin ja rodun parhaaksi mutta kaikista pennuista vasta viidenneksi. Ruotsin tuomaritar piti toisesta bengalista enemmän ja sijoitti nuoren herran värissä ja rodussa toiselle sijalle, mutta kaikissa pennuissa kuitenkin neljänneksi.

Kun näytelmät saatiin kunnialla ohi, oli tavaroiden pakkaus ja automatka kotiin. Taisi nuoriherra olla sen verran väsähtänyt päivän koitoksista ettei montaa minuuttia jaksanut kommentoida maisemiakaan. Pian tasainen tuhina kuului kopasta ja rauhallisessa hiljaisuudessa saimme körötellä kohti kotia.

Kotiin päästyämme nuoriherra kävi syömässä ja vessassa ja sen jälkeen olikin aika jatkaa unia. Mikäs siinä, isännän sylissä on mukava kölliä.

 Sen verran kivaa näyttelyssä kuitenkin oli, että aloimme jo katsella Simballe seuraavaa koitosta. Nuoriherra kun ei tuntunut pahemmin tilanteesta stressaavan, vaan tuomarointeihin odotteluaikanakin nukkui ketarat ojossa tilapäisessä kodissaan. Kalenteri näyttäisi osoittavan joulukuun loppupuolelle RUROKin näyttelyyn joten siirrymme selvittelemään rekisteröintikuvioita FiFen suuntaan.

Kissojen ja koirien lääkintäohje:

 I. Kuinka kissalle annetaan pilleri

Nosta kissa syliin ja pitele sitä vasemmalla käsivarrellasi kuin pitelisit lasta. Aseta oikea etusormi ja peukalo kissan suun molemmin puolin ja paina hellästi poskia samalla kuin pidät pilleriä oikeassa kädessä. Kun kissa avaa suunsa, pudota pilleri suuhun. Anna kissan sulkea suunsa ja nielaista.

Nosta pilleri lattialta ja kissa sohvan takaa. Pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja toista prosessi. Hae kissa makuuhuoneesta ja heitä pehmennyt pilleri pois.

Ota uusi pilleri pakkauksesta ja pitele kissaa vasemmalla käsivarrellasi ja pidä kiinni takajaloista lujasti vasemmalla kädelläsi. Pakota kissan leuat auki ja työnnä pilleri suun takaosaan oikealla etusormellasi. Pidä kissan suuta kiinni laskien samalla kymmeneen.

Poimi pilleri akvaariosta ja kissa vaatekaapin päältä. Huuda puoliso sisään pihalta.

Polvistu lattialle pitäen kissaa kiilattuna lujasti polviesi väliin pitäen kiinni etu- ja takakäpälistä. Älä välitä kissan matalasta mouruamisesta. Käske puolison pitää kiinni kissan päästä lujasti yhdellä kädellä, samalla kun tunget puista viivoitinta kissan suuhun. Liu'uta pilleri suuhun viivotinta pitkin ja hiero kissan kurkkua voimakkaasti.

Hae kissa verhotangolta ja ota uusi pilleri pakkauksesta. Pistä muistiin uuden viivoittimen osto ja verhojen korjaus. Lakaise rikkoutuneet koriste-esineet takasta ja laita ne syrjään myöhempää liimausta varten.

Kääri kissa isoon pyyhkeeseen ja pyydä puolisoasi makaamaan kissan päällä niin, että sen pää juuri ja juuri näkyy puolison kainalon alta. Pistä pilleri mehupillin päähän, pakota kissan suu auki lyijykynällä ja puhalla mehupilliin.

Varmista lääkepaketista, ettei pilleri ole vaarallinen ihmiselle. Juo lasi vettä, että saat maun pois suustasi. Laita laastari puolison käsivarteen ja pese veri pois matosta kylmällä vedellä ja saippualla. Hae kissa naapurin halkoliiteristä.

Ota uusi pilleri. Laita kissa kaappiin ja sulje ovet kaulan kohdalta niin että pää jää näkyviin. Pakota suu auki jälkiruokalusikalla. Ammu pilleri kissan kurkkuun kumirenksulla.

Hae ruuvimeisseli työkalupakista ja kiinnitä ovi takaisin saranoilleen. Laita kylmäkompressi poskellesi ja tarkista rokotuskortistasi viimeisen jäykkäkouristusrokotuksen päivämäärä. Heitä T-paita roskiin ja hae toinen paita makuuhuoneesta. Soita palokunta hakemaan kissa puusta tien toiselta puolelta. Pyydä anteeksi naapurilta, joka törmäsi aitaan väistäessään kissaa.

Ota viimeinen pilleri paketista. Sido kissan etu- ja takakäpälät yhteen puutarhalangalla ja sido se kiinni ruokapöydän jalkaan. Etsi paksut näppylähanskat vajasta. Pakota kissan suu auki pienellä jakoavaimella.

Työnnä pilleri suuhun ja iso fileepihvinpala perään. Pidä päätä pystyasennossa ja kaada puoli litraa vettä kurkkuun jotta pilleri huuhtoutuu alas.

Pyydä puolisoa viemään sinut ensiapuun ja istu rauhallisesti hiljaa kun tohtori tikkaa sormesi ja käsivartesi sekä poistaa pillerin jämät oikeasta silmästäsi. Poikkea matkalla huonekalukauppaan ostamaan uusi pöytä.

Soita eläinlääkärille ja pyydä kotikäyntiä.

II. Kuinka koiralle annetaan pilleri

1. Kiedo pilleri pekoniin.
2. Se siitä.

--
Ei, teksti ei ole meidän kirjoittama, mutta naurattaa osuvuudellaan pirusti joka kerta kun sen lukee.

Perjantai-bileet

Elämä, tai ainakin paperipussit risaiseksi. Simba tykkää tyhjistä paperikasseista, kuten kuvasta näkyy :D

Vauhdikasta viikonloppua kaikille toivottaa Simba ja ihmiset :)

Näyttelijän uran alku

Näin on. Simba on ilmoitettu uransa ensimmäiseen näyttelyyn.
Kyseessä FINTICAtin Dance with an Oriental Bengal -show! joka pidetään Helsingissä ensi viikon viikonloppuna. Simba pääsee hieman helpommalla, osallistumispäivä on sunnuntai joten me palvelijat voimme käydä jo lauantaina tutustumassa tapahtumaan ja näyttelyn kuvioihin.

Tietämättömän onnellinen nuoriherra on vielä tulevasta kidutuksestaan. Hyvä niin, jännittää ehtinee myöhemminkin? Katsotaan nyt miten näyttelyssä menee, josko sitä seuraavaksi harkittaisiin joulukuun lopussa olevaa näytelmää.

Nyt sitten emännällä ihmettelyn paikka, näyttelyhäkin somistus eli verhot yms pitää järkätä kuntoon.

Kuolaa kuolaa, enemmän kuolaa.

Postipoika toi tullessaan paketin Zooplussalta.

Paketissa oli ruokien lisäksi muutama pikku lelu, toinen oli Kong Kickeroo Kitten Simballe ja toinen oli kaupanpäällisenä tullut kissanmintun tuoksuinen plyyssihiiri.

Kissanminttu tuntuu vaikuttavan eri kissoihin eri tavalla. Meidän wanhaherra menee pelkästä ajatuksesta aivan sekaisin kun taas Simbaa moinen tökötti ei voisi vähempää kiinnostaa. Kickeroo oli leluna joo ihan kiva mutta mitään infernaalista se ei saanut aikaan.

Wannaherran mielipide kuvattavana olemisesta...

Wanhaherra sen sijaan... noh, hän innostui hiirestään aivan suunnattomasti. Suorastaan älyttömästi. Tai oikeastaan, ei se ollut se hiiri, vaan se kissanminttu. Wanhaherra kiehnäsi ja pyöri, pyöri ja kiehnäsi ja lopulta hiiri oli aivan läpimärkä. Kuten myös puoli keittiötä. Suurempien kosteusvaurioiden ennaltaehkäisynä hiiri otettiin wanhaherralta pois, jonka jälkeen hän paineli suorinta tietä Kickeroon luokse. Kuolaamaan..

Emäntä sai myös kivan paketin. Paketti itsessään oli melkoisen pieni ja kevyt mutta sisällä sitäkin kivempi lelu. Emäntä kun harrastelee tuota valokuvausta, tuli tämän kissaharrasteen kylkiäisenä pakko-ostoskin hommattua, toisin sanoen uusi putki järkkärikameraan. Yllä maistiainen millaista jälkeä kyseisellä putkella saa otettua. Kyseessä siis jokaisen kissaharrastajan must-putki, Canon 50mm 1.8 II. Mukavan valoisaa jälkeä hämärämmästäkin tyypistä.

Apua, catnappaus !!

Simba-herran rauhaa järkytettiin eilen oikein todenteolla. Aamupäivä meni rauhallisesti sylissä köllötellessä ja palloa pelaillessa mutta mamman tullessa töistä otettiin esiin se kauhea häkkiviritys. Ei siinä vielä mitään, mutta jostain julmasta syystä hänetkin piti sulloa moiseen kidutuslaitteeseen.

Ei auttanut nuoren herran itku eikä parku, häkki autoon ja suunta kohti Tuhatjalkaa. Oli siis vuorossa Simban ensimmäinen eläinlääkärikäynti meidän hoteissa. Kovasti Simba yritti protestoida matkustamista, oliko protestin syynä mamman huono ajotapa vai häkistä huonosti näkyvät maisemat, siitä ei ihan saatu selvyyttä. Matka itsessään ei kestänyt kuin muutaman minuutin joten kovin pitkästä aariasta emme päässeet nauttimaan.

Akuutista käynnistä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan ihan kolmoisrokotteen tehostamisesta. Samalla tehtiin pieni yleis-checkaus, lääkäri totesi nuoren herran päällepäin terveeksi ja luonteeltaan erittäin voimakastahtoiseksi. Piikki persauksiin sujui lähes huomaamaatta ja ei muuta kun kassan kautta kotiin. Nopea, mukava ja järkevähintainen palvelu, Simbakin suosittelee.

Koska reissu oli pienelle kuitenkin selkeästi rankka ja voimia kuluttava, päätettiin Simbaa hieman hellitellä. Pikavisiitti Musti ja Mirrin kautta, alennuslaarista raapimishässäkkä mukaan ja ruokakaupan kautta kotio. Simba oli tällä aikaa saanut kerätä voimia ja lepäillä joten tolppa pääsi heti kestotestiin. Simba approves :)

Ulkoiluyritys, osa 2

Auringon lämmittäessä kovasti (ja wanhaherran pyöriessä terassin ovella) ajattelimme kokeilla ulkoilua uudemman kerran. Valjaat eivät enää ahdista nuoriherraa kuin satunnaisesti joten josko sitä kohta voisi keskittyä siihen ulkona olemiseenkin.

 Pitkään miettivä oli nuoren herran ilme kun hän uskaltautui ensin terassin reunalle ihmettelemään mitä tuo kumma vihreä juttu on. Wanhaherra paineli samantien pitkin pusikoita, jonka johdosta nuoriherrakin uskaltautui tassunsa märälle vihreälle ja oudon tuntuiselle jutulle laittamaan.

Muutama mielipiteen ilmaisu oudosta alustasta kuultiin, samoin kun huutelua wanhalle herralle. Kaikenkaikkiaan kuitenkin melkoisen mieluinen kokemus, tulihan sitä sentään kartoitettua jo useamman neliömetrin suuruinen alue.

 Vihreältä litisevältä mönjältä kun pääsi takaisin tukevammalle alustalle, pääsi metsästämään jänniä rusehtavia ja rapisevia juttuja. Niille pystyi jo ihan pomottelemaankin, mokomat tassulla litistettävät rapisijat. Mielenkiinto ulkoiluun kuitenkin lopahti melkoisen äkkiä ja pian herra säntäsikin avoimesta terassin ovesta takaisin sisälle.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Nuoriherra on alkanut osoittamaan todellista luonnettaan pikkuhiljaa. Poissa on ujous ja jännitys ja tilalle on tullut rämäpäisyys ja uteliaisuus. Leikki on lapsen työtä ja sitä hän kyllä tekee. Vauhti päällä alvariinsa.. Eteiskäytävällä on hyvä ottaa vaikkapa varttimailin kiihdytyksiä. Koska kissoihin ei vakiona ole asennettu jarruvarjoa ja laminaatin kitkapinta on melko heikko, on helpoin tapa pysähdykselle kylkikosketus sohvaan. Ja ei kun uudestaan.

Joskus pelkkä juokseminen ei vaan jaksa innostaa. Onneksi on erilaisia leluja joiden kanssa saa puuhattua yksinkin, tuo wanhaherra kun on niin huonoa leikkiseuraa.

Nyt kun syksy on vielä kohtalaisen lämmin, ajattelimme käydä kurkistamassa miltä pihamaalla näyttää. Kurkistamiseksi se jäikin, Hyvä että nuoriherra uskaltautui ovesta ulkopuolelle.

 Wanhaherra yritti näyttää esimerkkiä miten ulkoilu on syytä suorittaa, mutta eipä riittänyt pienokaisen uskallus noin rohkeisiin temppuihin. Wanhaherraa sen sijaan harmitti pienen arkuus, miksi hänetkin pakotetaan takaisin sisälle jos tuo rääpäle ei tahdo ulkoilla???

Ostoslistalle lisättävissä tavaroissa on muuten toinen Flex. Tähän asti pärjätty hienosti tuolla  yhdellä, mutta jos yhtäaikaa lähdetään ulkoilemaan, tuleekin tenkapoo. Kuten kuvasta näkyy, wanhaherra joutui tyytymään rajoitettuun kulkuun narun kanssa...

Nuoriherra ei sen suurempaa stressiä ulkoilusta ottanut, vaikkakin tilanne oli melko jännittävä. Makoisat unet väliin ja tuttu ravaaminen oli taas käynnissä.

Yök, en syö!

Nuoriherra on alkanut osoittamaan nirsoilun merkkejä. Ihan mikä tahansa pöperö ei nyt kelpaakaan purtavaksi vaan vain tietyt hyvät maut ovat maistuvia. Tosin emme ole päässeet täyteen selvyyteen siitä, mikä on tämä maistuva ruoka, koska mielihalut herralla tuntuvat vaihtuvan päivittäin.

Ohessa Simban tyylinäyte ruuan peittelemisestä. Tosin peittäminen tuntuu vaikuttavan ruuan makuun positiivisesti, koska parin sutaisuliikkeen jälkeen ruoka onkin yllättäen syömäkelpoista. Kuvassa näkyvä Drinkwell juoma-automaatti tuntuu pitävän enemmän koristeen virkaa, wanhus siitä käy satunnaisesti juomassa mutta nuoriherra ei laitteen kanssa ole paljoa muuta tehnyt kuin leikkinyt.

Syömisen (tai syömättömyyden) jälkeen onkin kiva leikkiä hetken aikaa. Ehkä eniten lemppari on huiska jossa on kirjavia sulkia ja naruja päässä. Huiska tosin on kovia kokenut, sulkia taitaa olla jäljellä yksi ja narutkin on lyhennetty noin puolen sentin mittaisiksi. Ei haittaa menoa.

Ja koska leikkiminen on yleensä hurjan uuvuttavaa puuhaa, on pienokaisen otettava myös kauneusunia. Lempparipaikka tähän löytyy isännän sylistä jossa on hyvää tilaa ottaa mieluisa torkkuasento. Tyyli vapaa, kuten kuvasta näkyy.

Nuori, villi ja vaarallinen

Nuoriherra Jäynänhenki on selkeästi kotiutunut perheeseemme. Tosin nuoriherra ei nähtävästi ole viehättynyt sisustukseemme, viimeksi eilen hän yritti muokata keittiötä miellyttävämpään suuntaan.

Ilme tosin kertoo että "jaa mää vai, ei mulla mitään tietoa mitä täällä on tapahtunut ???". Isäntä töistä tullessaan siivosi jäljet, ihmetteli vain hetken että mitäs nuoriherran on oikein puuhaillut. Nappisilmän hellyttävä katse sai kuitenkin isännän leppymään valoa nopeammin, joten toruilta Simba-herra säästyi, ainakin tällä kertaa.

Sisustusharjoitusten lisäksi Simba on harrastanut pientä taukojumppaa wanhaherran kanssa. Wanhakin jaksaa, on ollut oikein ilo seurata näiden kahden ystävystymisharjoituksia. Välillä kähistään, ja välillä leikitään.

Onpa kerran huomattu jopa herrojen nukkuvan lähes vierekkäin, tosin wanhaherran tajutessa tilanteen oli nukkumapaikan vaihto nopeasti edessä.

Wanhaherra on muutenkin hyväksynyt tilanteen ja lopettanut turhan stressaamisen. Mitä sitä jännittämään ja hermoilemaan asioista, joille ei pysty mitään. Toki Simba yrittää säännöllisin väliajoin vähän härnäillä wanhaherraa, mutta sulassa sovussa tällä jo mennään :)

Simba, EI !

Tarina kertoo että pienet kissat ovat kuin pieniä lapsia, kaikkea pitää maistaa.

Niin kauan kun maistelu pysyy leluissa, ei mitään hätää. Nuoriherra ei tätä ole tosin ymmärtänyt, vaan yrittää järsiä lähestulkoon kaikkea mitä suuhunsa saa. Maistelukohteita on ollut muun muassa lipaston nurkka, taulun kehys ja normaalimmat laturin johdot yms sähkökaapelit. Sormet Simba on onneksi ymmärtänyt jättää rauhaan, pieniä hyökkäyksiä niitä kohtaan saattaa tapahtua mutta maistelua ei.

Nyt kun wanhaherran kanssa on tilasopu tehty ja esteetön kulku maistelupaikoille avattu, on maailma taas täynnä paljon uutta ja ihmeellistä. Yleisin talossa kuultu sana tuntuukin olevan tällä hetkellä EI, suuresti epäilen alkaako nuoriherra kohta luulemaan sen olevan hänen nimensä. EI saa syödä sitä, ei saa maistaa tätä. Kaikki kiva kielletään. Jo on.

Kynsien teroitus on onneksi jäänyt yhteen ja ainoaan, jopa sallittuun mattoon, samaiseen mattoon on wanhaherrakin kynsiään raaputtanut viimeiset viisi vuotta. Kovasti odotellaan postipojan tuomisia, herrojen asuntola on matkalla saksanmaalta kotiin ja toivottavasti tehokkaaseen käyttöön.