Kauhunhetkiä

Ette kuulkaa usko mitä tapahtui Eläinystäväni -messujen lauantaipäivänä!


Emäntä oli Rusinan kanssa näyttelyssä ja minä poikien kanssa kotona.
No, kuten tiedätte, niin meillä on tuo ulkotarha jossa saadaan olla miten meitä huvittaa. Me vietettiin siellä poikien kanssa aikaa kunnes minulle tuli tylsää....

Metodein, joita en teille aio paljastaa, pääsin ulkotarhan toiselle puolelle. Kyllä, pääsin seikkailemaan omia juttujani. Valitettavasti naapuri huomasi seikkailuni ja ilmoitti isännälle että nyt taitaa neito olla vähän omin luvin liikenteessä.

Tuo meillä asuva kovaääninen pienempikokoinen tyttö lähti sitten minua hakemaan. Vaan enpäs minä noin vaan kiinni antanutkaan, kun hän tuli takapihalle, juoksin minä etupihalle ja kun hän tuli etupihalle, juoksin minä takapihalle.

Mutta sitten se tyttö alkoi kiljumaan ja itkemään ja minä pelästyin sitä ihan kamalasti ja lähdin kovaa karkuun etupihan suuntaan ja onnistuin eksyttämään tytön.

Emäntä ja isäntä tulivat vähän myöhemmin kotiin ja alkoivat myös etsimään minua, isäntä sitten huomasi että olen naapurin ikkunan alla kukkaruukun takana piilossa. Tässä kohtaa totesin että on parempi mennä äkkiä sisälle piiloon.....

Nyt saan kuulema hetkenaikaa ulkoilla vain valjaissa.
Ja sekös on minun mielestäni ihan tyhmää!
- Nala