maanantai 23. tammikuuta 2017

Kissanpentua ostamassa ...?

Olet päättänyt hankkia kissan? Oletko aivan varma?

Olet pohtinut asiaa pitkään ja ymmärtänyt että kissa voi elää kaksikymmentä vuotta ja sinun tehtäväsi on huolehtia sen hyvinvoinnista jokaikisenä päivänä? Tajuat, että kissa voi sairastua, jolloin sinun tehtäväsi on viedä se lääkäriin saaman hoitoa, joka on vähintään yhtä kallista kuin yksitysellä lääkärillä ihmishoidon saaminen? Käsität, että kissa saattaa tehdä sinun mielestäsi epämukavia asioita, kuten terottaa kynsiään sohvan reunaan, järsiä viherkasvit pelkiksi rangoiksi tai oksentaa karvapallon keskelle mattoa ja sinun tehtäväsi on hyväksyä tämä, ja siivota sotkut?

Olet edelleen sitä mieltä, että haluat kissan? Hienoa! Yksi parhaista päätöksistäsi, voin kertoa.

Mitä sitten ottaa huomioon kissaa hankkiessa?

Tämä opastus / ohjeistus koskee pääsääntöisesti rotukissaa miettivää henkilöä.

Rotukissa on kissa, jolla on rekisterikirja. AINA. Rekisterikirja voi olla erinäköinen, riippuen, mihin järjestöön kissa on rekisteröity. Jos rekisterikirjaa ei ole, kyseessä ei ole rotukissa. Rekisteröimätön kissa voi olla rotuominaisuudet täyttävä, mutta voin luvata, että sen taustoissa on satavarmasti jotain vikaa.

Kuvat; Google

Olet selannut internetiä ja miettinyt mikä kissarotu olisi sinulle sopiva? Olethan googlettanut rodusta sekä tutustunut eri rotuyhdistyksien sivuihin joissa kerrotaan paljon kyseisen kissarodun ominaisuuksista, luonteesta, perinnöllisistä sairauksista sekä luotettavista kasvattajista. Olet miettinyt mitkä ominaisuudet ovat ehdottomia ja mikä on ehkä miinusta? Haluatko käydä näytteyissä tai etsitkö sohvan koristetta? Kaikki nämä asiat kannattaa miettiä rotua valitessa.



Tutkiskelun jälkeen olet viimein löytänyt sen oman rotusi, kissan joka tuntuu olevan juuri sellainen kuin haluat? Hienoa! Nyt alkaakin se työläin osuus.

Olipa kyse mistä tahansa rodusta, löytyy sen parista yleensä monia kasvattajia. Kasvattaja on henkilö, joka tekee tärkeää työtä rodun terveyden ja jalostuksen eteen. Mutta kasvattajista löytyy myös niitä, joille rodunominaisuus tai terveys ei ole se pääasia, vaan tarkoituksena on vain suoltaa pentuja liukuhihnatuotantona. Useat (eivät kaikki!) kasvattajat kuuluvat rotuyhdistykseen ja he ovat allekirjoittaneet kasvattajasopimuksen jossa lupaavat tehdä parhaansa rodun edistämisen ja terveysasioiden eteen. Monilla kasvattajilla on myös nettisivu, jossa he kertovat itsestään, tavoitteistaan sekä aiemmista että tulevista pentueistaan.

Vastuullisena kissanostajana tehtävänäsi on löytää sinulle sopiva kasvattaja. Tässä kohtaa ohjaan taas internetin pariin. Googleta, selaa, ja kysele kasvattajista. Liity facebookissa kyseisen rodun ryhmään ja kysy muilta jäseniltä suosituksia kasvattajista. Katso, ketä kasvattajia löydät rotuyhdistyksen sivuilta.

Kuva Google: realclear.com

Pohditko vielä useamman kasvattajan kesken? Käytä Omakissaa. Omakissan julkisten palveluiden kautta voit katsoa esimerkiksi kuinka paljon pentueita kasvattajalla on ollut tai tutkia yksittäisen kissan sukutauluja. Lisäksi kannattaa laittaa sähköpostia kasvattajille ja kysellä heiltä asioista jotka sinua mietityttävät.

Vastuullista kasvattajaa kiinnostaa myös, millainen kissanomistaja sinä olet. Kerro siis itsestäsi, kissahistoriastasi ja siitä, miksi haluaisit juuri kyseisen rotuisen kissan (ja kyseiseltä kasvattajalta). Turha yrittää esittää mitään, ole mielummin rehellinen kuin "unelmaostaja". Kasvattajaa kiinnostaa etenkin se, mitä ajattelet kissan pidosta, millaista ruokintatapaa suosit (teollinen, raakaruokinta vai nappulat) ja oletko halukas ulkoiluttamaan kissaa valjaissa tai onko sinulla kenties ulkotarha. Lähes kaikkien kasvattajien kauppasopimuksissa on kissan vapaa ulkoilu kielletty. On myös täysin hyväksyttävää kertoa, jos sinulla ei ole mitään kokemusta ja kaipaat vinkkejä edellämainituista.

Läheskään kaikilla kasvattajilla ei ole pentua valmiina "just nyt heti". Eikä pidäkään olla. Kuten jo alussa totesimme, ei kissan hankinta saa olla hetken mielijohde vaan tarkkaan pohdittu päätös. Hyvillä, arvostetuilla kasvattajilla saattaa olla jopa jonoa pentulistalla ja jos lisäksi olet ehdoton jostain tietystä ominaisuudesta tai väristä, voi pennun saaminen kestää vielä pidempään.

Kuva, Google: Reference.com
Nyt olet päässyt niin pitkälle, että sinulla on tiedossa kasvattaja, ehkä jopa mahdollinen pentu? Mahtavaa! Olet jo todella lähellä oman kullannupun saamista.

 Tässä kohtaa pyydän sinua taas käymään Omakissassa. Tutki miettimääsi pentua. Yli kahden kuukauden ikäiset pennut löytyvät omakissasta, jos pentu on vielä pienempi, tutki pennun vanhempia. (Tässä esimerkkinä meidän Rusinan tiedot). Sukupuu -välilehdeltä löydät kissan vanhemmat, isovanhemmat, iso-isovanhemmat jne. Katso sukutaulusta ainakin sukusiitosprosenttia ja sukukatokerrointa. Sukusiitos olisi aina hyvä olla 0%, sukukato 100%.

Aina näin ei kuitenkaan ole. Joskus sukusiitosta on, välillä perustellusti, toisinaan ei. Onpa eräs kissarotukin muodostunut alkujaan äiti-poika sukusiitoksen kautta. Sukusiitos voi olla siis ihan perusteltua jos tarkoituksena on kehittää rotua tai jotain tiettyä ominaisuutta. Mutta jos pentue on tehty pelkästään lemmikkikäyttöön, ei sukusiitoksessa ole mitään järkeä.

Voi myös olla ettei kissaa ole rekisteröity Kissaliittoon, vaan esimerkiksi TICAan tai CFA'han. Silloin suosittelen kysymään kasvattajalta vanhempien sukutauluja ja katsomaan niistä, ettei sama kissa toistu taulukossa kahteen kertaan. Tai jos toistuu, niin kysy kasvattajalta miksi?

Nyt olet tehnyt kauhean määrän työtä, etsinyt oikean rodun, sinun arvoihisi sopivan kasvattajan ja löytänyt vielä täydelllisen pennun. Tässä kohtaa voit pyytää kasvattajalta mahdollisuutta päästä katsomaan pentuja.

Kuva, Google: Alley Cat Allies


Kaikki pennut eivät välttämättä synny kasvattajan omassa kodissa, vaan suuri osa kasvattajista käyttää apunaan sijoituskoteja. Sijoituskoti on paikka jossa kissa elää normaalia lemmikin elämää, kunnes aikanaan tekee pentuja. Sijoituskoti hoitaa pennut (emon kanssa, tottakai), ja opettaa ne kissan tavoille. Ei siis riitä että olet löytänyt täydellisen kasvattajan, myös sijoituskoti vaatii oman osansa tarkkailusta.

Kun menet katsomaan pentuja, varaudu siihen, että myös sinua tarkkaillaan. Vastuullisen kasvattajan (ja sijoituskodin) tehtävä on löytää pennuille hyvät ja luotettavat loppuelämän kodit. Älä kuitenkaan stressaannu vaan antaudu pentujen vietäväksi. Suurin osa kasvattajista osaa lukea käytöstäsi ja tietää että ansaitset yhden pienokaisista aikanaan omaksesi.

Aikanaan tarkoittaa sitä, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä olet katsomassa pentuja jotka eivät vielä ole luovutusikäisiä. Jos pennut ovat kuitenkin päässeet jo luovutusikään, on harvinasista että saisit kissaa mukaasi ensimmäisellä tutustumiskäynnillä. Toki, olet voinut tehdä vaikutuksen sähköpostissa ja kasvattaja luottaa sinuun, mutta helpoista pennunluovuttajista löytyy valitettavan usein myös niitä jotka ovat liukuhihnakasvattajia...

Aikanaan, pentujen ollessa vähintään 12 viikon ikäisiä ja kahteen kertaan rokotettuja, saat oman karvapallerosi. Osa kasvattajista tuo kissan sinun luoksesi, nähdäkseen ympäristön minne pentu muuttaa, ja tehdäkseen vielä viimeisen tarkastuksen ettei ole tehnyt virhearviointia kanssasi. Osan kanssa taas kissa luovutetaan kasvattajan (tai sijoituskodin) luona ja saate aloittaa yhteisen elämänne automatkalla omaan kotiin.

Kuulostiko kaikki yllä oleva kauhean työläältä? Olisitko vain halunnut nopeasti pennun, onhan noita tori.fi'ssä ja vaikka missä saatavilla helposti, eikä rekisterikirjallakaan ole niin väliä?
ÄLÄ TEE SITÄ!
 
Kuva, Google: Tulsa Pet Magazines

 Jokaisella rotukissalla on rekisterikirja. Ostamalla halvan pennun ilman rekisteröintiä, tuet pentutehtailua ja saat suurella todennäköisyydellä pennun joiden vanhempien terveystaustoja ja perinnöllisiä sairauksia ei ole tarkastettu. Pentu saattaa menehtyä nuorenakin tai aiheuttaa mittavat määrät kalliita eläinlääkärikäyntejä.

Vaihtoehto B on kotikissa.
Vieläkin liian moni maatiainen ulkoilee vapaana olematta steriloitu tai kastroitu. Vahinkopentuja tulee vuosittain järkyttävä määrä. Maatiaispentua ostaessasi muista, ettei pennun kasvattaminen 12 viikon ikään ole ilmaista joten kohtuullinen korvaus maatiaispennusta on vähintäänkin aiheellista. Ja myös maatiaispentuja koskee sama luovutusikä, 12 viikkoa. ÄLÄ OTA alaikäistä pentua!

Niin tai näin,
haluan onnitella sinua että olet päättänyt hankkia elämääsi iloa ja elämyksiä karvaisen kaverin muodossa. Sanotaan että elämä ilman kissaa on kuin elämä ilman sielua.

Toivon teille monia yhteisiä vuosia!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Ei niinkun Strömsössä...

Odotettu lauantai koitti kun suuntasimme Lahteen näytelmiin.

Kaikki viisi kissaa kunnialla läpi eläinlääkärin tarkistuksesta ja siitä etsimään omaa paikkaa ja laittamaan häkkejä kuntoon.

Ensikertalaiset Rusina ja Mufasa ottivat reissun lunkisti, mutta jo pariin kertaan näytelmissä käynyt Nuka sai jostain pahemman luokan raivarit. Oikeastaan niin pahat, että kun Nukan oma luottoihminen ei ollut reissussa mukana, ei kukaan muu häntä saanut ulos häkistä.

Neiti Känkkäränkkä. Ihana Nuka.
Niinpä siinä kävi että Nuka jouduttin ABSaamaan (eli ilmoittamaan poissaolevaksi) ja näin jäi Nalan siitosluokka saamatta. Elämä ei aina mene kuten Strömsössä. Onneksi tämä on vain harrastus, eikä kenenkään maailma kaadu tapahtuneeseen. Eniten kummastuttaa että mistä pieni pörisevä päivänsäde kiukunpuuskansa sai kehitettyä.

Mufasa Sirpa Lindelöfin ihasteltavana
Muutoin päivä oli hieno, kaikki neljä saivat EX1 -arvostelun ja olipa tuomarin parhaan valinnassakin meilkein mahdollisuuksia paneeliin.

Äiti ja tytär, tyytyväisenä
Nala ja Rusina jatkavat näytelmöintiä vielä sunnuntaina, muut pääsivät jo koteihinsa ansaitusti lepäämään.

Lopuksi emänta haluaa osoittaa suurimmat anteeksipyyntönsä niille ihmisille,joita on joskus katsonut ilmeellä "pitääkö noita rähisijöitä aina ottaa mukaan, antaisivat olla kotona". Joskus se lempeinkin ystävä vaan voi olla huonolla tuulella näyttelypaikalla.


torstai 19. tammikuuta 2017

Näyttelyjännitystä

Meidän emäntä on ihan rasittava. Se häsää ja höösää ja puunaa ja putsaa minua ja äitiä. Lisäksi se on pakannut kassikaupalla kaikenlaista tavaraa.

Äiti kertoi että hössöttäminen johtuu näyttelystä. Näyttely on kuulema paikka, missä on paljon kissoja jotka ensin arvostellaan rodun ominaisuuksien mukaan ja jotka sen jälkeen kilpailee toisiaan vastaan.

Minäkin pääsen mukaan näyttelyyn. Sinne tulee äidin lisäksi Mufasa-veikka sekä meidän isosisko Nuka. Ja Frida-mummukin on tulossa! Meillä on oikein sukukokous.

Meidän äidillä on kuulema normaalin arvostelun lisäksi joku erikoisluokka, mitähän se tarkoittaa....? Ei me olla yhtään erikoisia minun mielestä? Paitsi ehkä Nuka kun se on beige, vaikka me muut ollaan punaisia.



Jos olette siis lauantaina Lahdessa niin tervetuloa moikkaamaan meitä Lahti-halliin :)
- Rusina