Uuteen kotiin

Tänään oli se päivä kun minut vietiin uuteen kotiin.

Ajomatka oli pitkä ja miu'uin aika paljon, kun en olisi millään jaksanut olla boxissa eikä veikkakaan ollut mukana. Yksin ajeleminen on ihan tylsää. Tai siis enhän minä ajanut, tuo ihminen ajoi mutta tylsää mulla oli silti.

Kun me päästiin perille, syöksyin pois boxista heti, kun sen ovea vähän raoitettiin.

Sitten pitikin ihmetellä ja nuuskia että missä sitä ollaankaan.

Kävin nuuhkuttamassa vessassa ja keittiössä ja ihmiset kantoi minut yläkertaankin vessaan. Mutta kun ei mulla ollut pissahätä, lähdin takaisin sinne alakertaan ihmettelemään paikkoja.

Tästä tuolista tulee varmaan mun lemppari.

Yhtäkkiä yhdestä tuolista hyppäsi alas sellainen äipän näköinen kaveri, mutta se ei ollutkaan äippä! Se sähisi mulle ja minä kovasti murisin sille takaisin. Sitten ihmiset antoi meille jotain herkkunappeja niin mä vähän unohdin sen äipän näköisen kaverin ja jatkoin ihmettelyä.

Se äipän näköinen tyyppi meni portaisiin kyttäämään mua.

Se minun oma ihminen oli siinä vielä vähän aikaa ja lähti sitten pois ja jätti minut niiden uusien ihmisten kanssa.

Aikani ihmeteltyäni päätin valloittaa sohvan. Tästä mä lähetän teille mun viimeiset terveiset ja kerron että mulla pyyhkii hyvin ja tykkään kovasti uudesta kodistani.

Ai niin, ihmiset käski sanoa että se äipän näköinen tyyppi on kuulema mun iso-mummi. Ehkä meistä tulee vielä tosi hyvät kaverit, kunhan se rauhoittuu tuolta pihisemiseltään.

Nähdään näytelmissä, mä oon ainakin menossa Hyvinkäälle ja jonnekin Kaapelitehtaalle, saa tulla moikkaa :)
- Nuka