Kesän TICA -näyttely

Heinäkuun puolivälissä järjestettiin Helsingin Puotilassa FINTICAtin kissanäyttely joka kantoi nimeä Never too late to learn. Kyseessä oli pikkunäyttely jossa oli molempina päivinä kaksi tuomaria.

Simballa on edelleen  harjoitteluvaihde käynnissä tuon esiintymisen kanssa, pienimuotoista arastelua ja ujostelua on muutoin niin rohkealla ja rempseällä kissalla havaittavissa. Simballe ei siis finaalipaikkoja herunut ja näin olleen pisteiden keruu jäi taas vain väri- ja divisionapisteiden haalintaan.

 
Tiiti taas, omaan tapaansa, valloittaa kaikki. Katti joka kotona jemmautuu sängyn alle kuullessaan vieraiden ihmisten ääntä, ottaa täysin toisen persoonan käyttöön näyttelyissä. Henkilökunta ei pysty käsittämään nuorukaisen toimintaa mutta ottaa ilolla menestyksen vastaan.

Tiitin terveiset:
Taas oltiin jossain näyttelyssä. Täytyy sanoa että tuo mitä mamma nimittää TICAksi on paljon kivempaa kuin se Kissaliiton juttu. Minua kun ei huvita olla sylissä pitkään, niin en millään jaksaisi että retuutetaan ja venytellään muiden kanssa. Ja sitäpaitsi, minä haluan siihen pöydälle raapimaan sitä tolppaa ja pötköttelemään!

Mamma taas halaili ja pussaili mua kauheasti (YÖK!!) kun olin kuulema niin ihana. No tottakai olen, oonhan mä uljas musta. Minusta on joku kirjakin kirjoitettu, saman niminen. Tai sit se oli jostain hepasta... No mut kuitenkin. Mä sain taas tollasen parhaista parhain -ruusukkeen.

Mamma ois tahtonu meistä kuvan mutta mä yritin mennä äkkiä karkuun. Meillä kun on vihdoin tuollanen pihatarha minne saa mennä kun huvittaa. Siellä on kiva katella kaikkea, paisteja lentelee, harmi vaan että väärällä puolella verkkoa. Puiden suhina on välillä vähän jännää mutta ulkona on tosi kiva köllötellä.

Pihatarha

Alkuun henkilökunta tahtoo pyytää anteeksi blogin päivittymättömyyttä.

Kesällä pojat saivat vihdoin ja viimein pihatarhan jota on suunniteltu jo ennen poikien olemassaoloa. Tarhaan on kulku olohuoneen tuuletusikkunan alaosasta, joten henkilökuntaa ei tarvitse juoksuttaa joka kerta kun on mielihalua pihalle.

Yleisin tapa tuntuu olevan että mennään viideksi minuutiksi pihalle, tullaan kääntymään sisällä ja sännätään taas ulos.. Tätä jatkuu sitten tunnin verran, kunnes tylsistyminen iskee ja tullaan sisälle nukkumaan. Tiiti tosin nukkuu omalla vartiopaikallaan ulkonurkassa, saattaa käydä sisällä syömässä ja poistuu taas pihalle.

Tarhassa ei toistaiseksi ole kuin seinät ja vanha raapimataso, ensi kesäksi on tarkoitus tehdä erilaisia kiipeilytasoja mistä voi päivitellä muun muassa naapurin koiran tekemisiä niinkuin myös läheisen pesäpallokentän otteluja.