tiistai 26. marraskuuta 2013

TICA-näytelmää lemmikkimessuilla

Helsingissä järjestettiin lähes vuoden tauon jälkeen FINTICAtin toimesta kissanäyttely, joka pidettiin Messukeskuksessa, Lemmikkimessujen yhteydessä. Simba ja Tiiti olivat myös näytelmissä mukana, Simba leikattujen aikuisten ja Tiiti kotikissojen luokassa.


Näyttely oli kaksipäiväinen ja kissat olivat ensimmäistä kertaa molempina päivinä mukana. Lauantai ei Simballe ollut se paras päivä, herra ei jaksanut edustaa itseään sitten yhtään, pääsääntöisesti esiintyminen oli sellaista mököttämistä. Tästä tietysti lopputulemana ei finaalipaikkaa.


Sunnuntai oli Simballekin hieman parempi päivä, kolmannessa ringissä hän jaksoi jopa hieman keimailla tuomarille. Hyvin vähän. Mitä sitä nyt energiaa tuhlaamaan... Muttei vieläkään finaalipaikkaa.

Kaikki toivo viimeiseen rinkiin. Siellä Simba oli jo lähes oma hurmaava itsensä, tuloksena bengaleiden värin ja divisionan paras sekä kaikkien bengaleiden kolmas. Isäntä piti peukkuja, mutta finaalipaikka jäi tälläkin kertaa saamatta.


Huhtikuussa olisi Jyväskylässä taas TICA näytelmää tarjolla, henkilökunta jää miettimään osallistumista.

PS. Täplätyttöjen Stella oli ihan uskomattoman kauniina ja ihanana viikonlopun, peräti viisi (?) finaalipaikkaa onnistui neitokainen itselleen ryöväämään :)


Tiitin terveiset:
Meillä oli rankka viikonloppu, ette muuten usko!

Mamma oli koko viikon häsännyt jotain, ja nuo häkkihökötyksetkin oli muutaman päivän lattialla avoinna. Lauantaina aamulla kun mä olin nukkumassa, mamma tuli ja laittoi meidät niihin bokseihin. Kovasti yritettiin veikan kanssa huudella mutta ei ne meitä kuunnellut.

Me mentiin autolla jonnekin  missä oli tosi paljon kaikkia hajuja, mamma sanoi että siellä oli rottia ja kanejakin lähellä mutta mä en kyllä nähnyt. Harmi, oisin voinut aamupalaksi jonkun sellaisen mutustella.


Ei siellä saanut edes rauhassa nukkua kun vähän väliä otettiin häkistä ulos ja pistettiin toiseen häkkiin. Sitten tuli joku "tuomari" joka väänteli ja käänteli ja rapsutteli meitä ja jutteli kuinka hienoja me ollaan. Ja ne kaikki yritti lääppiä mun nenää, kai ne ajatteli että siinä on vessahiekkaa vaikka oikeesti se on mun kauneuspilkku.

©Katja Patrikainen
Kerran mun viereisessä  häkissä oli sellanen kiva tyttökissa, mä vähän yritin lirkutella sille, että jos avaan sen häkin oven niin lähtisikö se mun kanssa etsimään niitä rottia. Vaikka se musta tykkäsikin niin eipä siitä sen suurempaa rakkaustarinaa kuitenkaan tullut...

Vähän ennenkö päästiin lähtemään kotiin, mä jouduin vielä kerran yhden sedän vatkattavaksi. Se kertoili ihmisille kuinka hieno kissa mä olen ja sit mä sain sellaisen tosi makean ison ruusukkeen, kun mä olin kuulema Näyttelyn PARAS kotikissa. Tottakai mä oon paras, aina mä oon sen tiennyt  =^_^=