Valjastelua

Leudon talvipäivän innoittamana päätimme sovittaa nuorukaisille valjaita ylle. Simbahan on ollut valjastelemassa syksyllä muutamaan kertaan, Tiiti sen sijaan on käynyt vain kääntymässä ovella.

Nuoriherra Simba ei vaan ollut millään tavalla riemuissaan saadessaan valjaat ylleen. Kaikki oli hankalaa, niin istuminen, seisominen kuin kävelykin. Ahdistaa, kiristää, puristaa ja harmittaa. Siinä yleisimmät tunnot jotka nuoriherra sai ilmaistua moisista kidutusvälineistä.

Tiiti teki muutamat pyörähdykset lattialla jonka jälkeen hän nähtävästi totesi että "nämä näköjään on ja pysyy, turha stressata".

Valjaisiin totuttelun jälkeen käytiin kääntymässä takapihalla. Ovi auki ja .... voi herranen sentään! Eihän tuonne voi mennä, siellä on kylmä ja kaikkea! Tiiti iski jarrut päälle eikä olisi millään suostunut pihalle. Wanhaherra sen sijaan ulkoistautui riemusta lähes kiljuen, hän on aina ollut suuri ulkoilun ystävä.

Pienen mairittelun ja tukevamman ohjastamisen turvin kaikki kolme saatiin kuitekin pihalle. Nuoriherra Simba oli ensimmäisenä testaamassa tuota outoa ja valkoista juttua. Kylmältähän se tuntui, eikä siinä mielikseen seisoskellutkaan, joten takaisin kuivalle terassille ihmettelemään menoa.

Tiiti oli lopulta päivän yllättäjä, hän säntäsi hangelle seisoskelemaan ja ihmettelemään pihan valkoisuutta.

Kauaa eivät poikaset kuitenkaan tarenneet olla pihalla joten suuntasimme sisälle lämmittelemään. Palataan ulkoilun ihmeelliseen maailmaan sitten keväämmällä.