Näyttelykuvia

Allaolevat kuvat ovat osoitteesta www.catza.net ja niiden oikeudet omistaa Heikki Siltala.

Simba:

Tiiti:

TICA-näytelmää lemmikkimessuilla

Helsingissä järjestettiin lähes vuoden tauon jälkeen FINTICAtin toimesta kissanäyttely, joka pidettiin Messukeskuksessa, Lemmikkimessujen yhteydessä. Simba ja Tiiti olivat myös näytelmissä mukana, Simba leikattujen aikuisten ja Tiiti kotikissojen luokassa.

Näyttely oli kaksipäiväinen ja kissat olivat ensimmäistä kertaa molempina päivinä mukana. Lauantai ei Simballe ollut se paras päivä, herra ei jaksanut edustaa itseään sitten yhtään, pääsääntöisesti esiintyminen oli sellaista mököttämistä. Tästä tietysti lopputulemana ei finaalipaikkaa.

Sunnuntai oli Simballekin hieman parempi päivä, kolmannessa ringissä hän jaksoi jopa hieman keimailla tuomarille. Hyvin vähän. Mitä sitä nyt energiaa tuhlaamaan... Muttei vieläkään finaalipaikkaa.

Kaikki toivo viimeiseen rinkiin. Siellä Simba oli jo lähes oma hurmaava itsensä, tuloksena bengaleiden värin ja divisionan paras sekä kaikkien bengaleiden kolmas. Isäntä piti peukkuja, mutta finaalipaikka jäi tälläkin kertaa saamatta.

Huhtikuussa olisi Jyväskylässä taas TICA näytelmää tarjolla, henkilökunta jää miettimään osallistumista.

PS. Täplätyttöjen Stella oli ihan uskomattoman kauniina ja ihanana viikonlopun, peräti viisi (?) finaalipaikkaa onnistui neitokainen itselleen ryöväämään :)


Tiitin terveiset:
Meillä oli rankka viikonloppu, ette muuten usko!

Mamma oli koko viikon häsännyt jotain, ja nuo häkkihökötyksetkin oli muutaman päivän lattialla avoinna. Lauantaina aamulla kun mä olin nukkumassa, mamma tuli ja laittoi meidät niihin bokseihin. Kovasti yritettiin veikan kanssa huudella mutta ei ne meitä kuunnellut.

Me mentiin autolla jonnekin  missä oli tosi paljon kaikkia hajuja, mamma sanoi että siellä oli rottia ja kanejakin lähellä mutta mä en kyllä nähnyt. Harmi, oisin voinut aamupalaksi jonkun sellaisen mutustella.

Ei siellä saanut edes rauhassa nukkua kun vähän väliä otettiin häkistä ulos ja pistettiin toiseen häkkiin. Sitten tuli joku "tuomari" joka väänteli ja käänteli ja rapsutteli meitä ja jutteli kuinka hienoja me ollaan. Ja ne kaikki yritti lääppiä mun nenää, kai ne ajatteli että siinä on vessahiekkaa vaikka oikeesti se on mun kauneuspilkku.

©Katja Patrikainen

Kerran mun viereisessä  häkissä oli sellanen kiva tyttökissa, mä vähän yritin lirkutella sille, että jos avaan sen häkin oven niin lähtisikö se mun kanssa etsimään niitä rottia. Vaikka se musta tykkäsikin niin eipä siitä sen suurempaa rakkaustarinaa kuitenkaan tullut...

Vähän ennenkö päästiin lähtemään kotiin, mä jouduin vielä kerran yhden sedän vatkattavaksi. Se kertoili ihmisille kuinka hieno kissa mä olen ja sit mä sain sellaisen tosi makean ison ruusukkeen, kun mä olin kuulema Näyttelyn PARAS kotikissa. Tottakai mä oon paras, aina mä oon sen tiennyt  =^_^=

Kuvakuulumisia

Heippa pitkästä aikaa.

Tuo mamma räpsi meistä vähän kuvia, tässäpä niitä muistuttamaan, että ollaan me vielä elossa.
Kuukauden päästä me kuulema mennään näyttelyyn, josko sieltä tulisi sitten isompaa raporttia =)

FINTICAt näyttelyä pukkaa

 

Tuo mamma jotain höpisi että alkutalvesta mentäisiin taas näyttelyyn. Saa nähdä, meikäläinen siellä on kuitenkin komein kolli joten muiden turha edes paikalle vaivautua ;)

Pitää muutenkin patistaa tuota mammaa kirjoittelemaan vähän kuulumisia, Facebookiin me ollaan laitettu terveisiä mutta olisihan tämä blogikin syytä päivittää ajan tasalle.

Simba on nyt myös Facebookissa.

Simban pikapäivityksiä löytyy jatkossa Simban omalta sivulta:
http://www.facebook.com/SimbaKissa

Toki blogia pidetään jatkossakin ja kertoillaan laajemmin kuulumisista, mutta päivittäisiä Simban ja Tiitin kommentteja tulee twiitti-tyylisesti tuonne faceen.

Kesä.

Kesä on vihdoin tullut ja ulkona on lämmintä.

Mitä sä kuvaat siellä ?!?

Henkilökunta ei vielä ole saanut terassitarhaa rakennettua, joten ulkoilu tapahtuu narun jatkeena.
Tänään Tiiti ei ollut kiinnostunut ulkoilusta, kahisevat lehdet ja suhiseva tuuli olivat pienen korviin jotain niin jännittävää ettei hän uskaltanut terassilta liikahtaakaan, tärisi vain.

Simba sen sijaan otti spurtteja ja juoksenteli ilmassa lentävien lehtien ja ötököiden perässä, henkilökunnan ravatessa perässä sen mitä fleksi antoi myöden. On se kivaa kun on lämmintä ja aurinkoista.

Suuri saalistaja vauhdissa

Tervehdys auringolle.

Hiljaiseloa

Hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta ei toki taloudessamme ole tietoakaan, vaikka blogi onkin vähän tauolla ollut.

Pojat mennä ryskyttävät päivästä toiseen ja henkilökunta menee perässä tarkastaen tuhojen laatua.

Bengalithan eivät tunnetusti ole kovinkaan hiljaisia ja rauhallisia. Taloudessamme onkin tullut jo tavaksi arvuutella, mikä putoava esine päästää kuullun kaltaisen äänen. Männäpäivänä henkilökuntaa kuitenkin huomioitiin kauhean rämähdyksen kera. Hetken pohdinnan jälkeen emme keksineet äänen aiheuttajaa joten lähdimme tarkastamaan tilanteen. Syntyneen äänen aiheuttajaksi paljastui vaatekaapin ovi, joka oli temmattu liukukiskoiltaan maahan makaaman.

Kolttosia pojat tekevät päivästä toiseen, välillä revitään pyykkitelineestä puhtaat vaatteet alas, välillä taas siivotaan vessasta purkkeja ja purnukoita lattialle. Tiiti on oppinut kuinka kylpyhuoneen lattiakaivon kansi irroitetaan, tästä syystä kantta pidetään kaivossa ylösalaisin. Ei muuten, mutta kannen irroituksen jälkeen pojat tykkäävät työntää lattialle pudotetut rasva- ja hiustenhoitopurkit kaivoon.

Viikko takaperin oli tarkoitus ottaa pojista edustuskuvat. Haaveeksi jäi tuokin, kuvaus-studio tuhottiin poikien toimesta pariin otteeseen, samassa rytinässä tehtiin mm. vedenkeittimestä entinen keittölaite. Muutama hätäinen kuva saatiin kuitenkin räpsittyä.

Yritetään pitää blogia edelleen pystyssä, varsinkin nyt kun kelit ovat jo ulkoilulle suotuisat. Tiedä mitä kivaa noista reissuista saadaan kerrottua :)

Täystuhot

Kastrointi rauhoittaa kissaa, sanotaan.

Voisiko joku sanoa sen myös meidän vauhtihirmuille???
Viimeisten viikkojen aikana nuorukaiset ovat tuhonneet, repineet, purreet ja muuten vain hajoittaneet useita ja taas useita tavaroita, astioita ja esineitä.

Taloudessamme on luovuttu lähes kokonaan viherkasveista. Muutama hassu on ollut korkeissa amppeleissa ja wanhaherra on antanut niiden olla rauhassa. Nuorukaiset sen sijaan ovat ottaneet elämäntehtäväkseen kyseisten rehujen tuhoamisen. Jos yksin ei onnistu, tiimityö toimii aina.

Sen lisäksi että viherkasveista on luovuttu, on taloudessamme tehty myös tilaa astiakaappiin. Työpäivän jälkeen keittiöstä löytyi tällainen yllätys. Ilmeestä voi melkein päätellä kumpi on ollut asialla...

Muutoinkin tuntuu, että talouden järsijän virkaa hoitaa tämä musta ketku. Ihan kaikkea on maistettava, kielloista huolimatta. Suurin himo Tiitillä tuntuu olevan muovipusseihin joita on ihana järsiä vain järsimisen ilosta. Kauppakassit, hedelmäpussit tai vaikka Nessu-paketti, kaikki kelpaa kunhan se on muovia. Ja jos muovia ei ole saatavilla niin sitten maistellaan jotain muuta ...

Nimimerkillä; lähdenpä tästä siivoamaan keittiötä kun joku unohti talouspaperirullan pöydälle ....

Valjastelua

Leudon talvipäivän innoittamana päätimme sovittaa nuorukaisille valjaita ylle. Simbahan on ollut valjastelemassa syksyllä muutamaan kertaan, Tiiti sen sijaan on käynyt vain kääntymässä ovella.

Nuoriherra Simba ei vaan ollut millään tavalla riemuissaan saadessaan valjaat ylleen. Kaikki oli hankalaa, niin istuminen, seisominen kuin kävelykin. Ahdistaa, kiristää, puristaa ja harmittaa. Siinä yleisimmät tunnot jotka nuoriherra sai ilmaistua moisista kidutusvälineistä.

Tiiti teki muutamat pyörähdykset lattialla jonka jälkeen hän nähtävästi totesi että "nämä näköjään on ja pysyy, turha stressata".

Valjaisiin totuttelun jälkeen käytiin kääntymässä takapihalla. Ovi auki ja .... voi herranen sentään! Eihän tuonne voi mennä, siellä on kylmä ja kaikkea! Tiiti iski jarrut päälle eikä olisi millään suostunut pihalle. Wanhaherra sen sijaan ulkoistautui riemusta lähes kiljuen, hän on aina ollut suuri ulkoilun ystävä.

Pienen mairittelun ja tukevamman ohjastamisen turvin kaikki kolme saatiin kuitekin pihalle. Nuoriherra Simba oli ensimmäisenä testaamassa tuota outoa ja valkoista juttua. Kylmältähän se tuntui, eikä siinä mielikseen seisoskellutkaan, joten takaisin kuivalle terassille ihmettelemään menoa.

Tiiti oli lopulta päivän yllättäjä, hän säntäsi hangelle seisoskelemaan ja ihmettelemään pihan valkoisuutta.

Kauaa eivät poikaset kuitenkaan tarenneet olla pihalla joten suuntasimme sisälle lämmittelemään. Palataan ulkoilun ihmeelliseen maailmaan sitten keväämmällä.

Kattihaaste - Tottelematon

Nuoriherra Simba esittää Kattihaasteeseen malliesimerkin siitä kuinka olla tottelematon.

Nuorukaiselle oli jäänyt nähtävästi pieni nälkä kun henkilökunta ei antanut riittävästi sapuskaa. Niinpä hän otti oikeuden omiin tassuihinsa (tai hampaisiinsa) ja teki kissan nenän mentävän aukon korkkaamattomaan 4kg kuivamuonapussin kylkeen. Kuivamuonat on tämän jälkeen siirretty (toivottavasti) bengalin kestävään rasiaan...

Elämää leikkauksen jälkeen

Nuorukaiset ovat nyt siis menettäneet miehisyytensä.

Isäntä vei pojat Tuhatjalkaan, jonne heidät piti jättää heräilyyn asti. Leikkaus itsessään meni molemmilta niinkuin pitikin, rauhoittaminen sen sijaan... No. Simba oli toiminut kuten kuuliainen kissa, eli pysynyt paikallaan ja odottanut rauhalllisesti tulevaa tapahtumaa (tottakai rauhoitettuna). Tiiti sen sijaan oli taaperrellut pitkin huonetta ja hoitajan mennessä pesemään käsiään, oli hän rynnännyt sinnekin pöydälle tutkimaan mitä tapahtuu. Pikku lisäpiikki troppia Tiitille ja niin saatiin molemmat pojat unten maille ja leikkuupöydälle.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen isäntä sai hakea nuorukaiset kotiin. Simba oli heräillyt lähes suoraan leikkauspöydältä, kun taas Tiiti veteli sikeitä vielä isännän saapuessa. Maharapsutuksiin hän kuitenkin havahtui sen verran ettei erillistä herätettä tarvinnut antaa.

Kotosalla veljekset pääsivät vessaan heräilemään rauhassa ja nauttimaan lattialämmön ihanuudesta. Isäntä vielä peitteli pojat niin mikäs siellä torkkuessa.

Wanhaherra kävi tarkistamassa, onko kaikki niinkun pitää, saattoipa vähän nuolaistakin poikia, ikäänkuin lohdutuksen osoitukseksi.

Kunhan pojat olivat saaneet nukuttua päänsä selviksi, mikä Simbalta tapahtui huomattavasti nopeammin kuin Tiitiltä, oli päivän ensimmäisen ruuan aika. Nälkäinen bengali-poika pitää muuten uskomatonta meteliä jos ei hänen ruoka-aikojaan noteerata. Ruoka-annokset hävisivätkin lautaselta alta aikayksikön.

Illemalla henkilökunta uskoi kuulevansa keittiöstä epäilyttävää rapinaa. Tilanteen tarkastus osoitti ettei ainakaan nuoren herran luonne muuttunut yhdessä päivässä mihinkään, herra tietää edelleen mitä tahtoo, ja osaa myös ottaa sen :D Kuivaraksut on nyt siirretty (toivottavasti) bengalin kestävään rasiaan.....

Tiitin terveiset:
Tänään käytiin taas ajelemassa autolla. Tai ainakin mä luulen niin... En ihan muista kaikkea.
Me mentiin taas sinne hassuun hajuiseen paikkaan missä viimeksi se täti tutki mua. Nyt oli veikka mukana niin yhtään ei jännittänyt. Mä kävin siellä tutkimassa vähän paikkoja mutta sitten mua alko kauheesti väsyttää. Ja sit mä vissiin nukahdin kun mä en muista mitään. Paitsi että mä heräsinkin kotoa vessasta. Se oli tosi outoa.

Mua oikeestaan väsytti ihan koko sen illan ja vähän oli outo tunne kun kävi pissalla. Mut aamulla kun herättiin niin oli vaan ISO nälkä. Mä en ymmärrä mitä se mamma vauhkoaa että onko mulla kipuja? Mitähän se tarkottaa.

Tai no on mulla vähän ollu suussa kipeetä. Tosin mamma sanoo että se johtuu siitä kun musta tulee iso kissa ja mun vauvahampaat vaihtuu isojen kissojen hampaisiin. Nyttenkin mulla on kaksi kulmahammasta vierekkäin, ne on aika hassun näköset. Toisellakin puolella oli, mutta se toinen hävis jonnekin? Oikeestaan, mä oon miettiny jos alkaisinkin isona vampyyriksi ;)

Kissanpäiviä

Nuoriherra Simban elämä on ollut kohtalaisen tapahtumaköyhää, joten sen erikoisempia päivityksiäkään ei ole saatu aikaiseksi.

Päivät menevät Tiitin kanssa juoksennellessa ja painiessa, satunnaisia seikkailuretkiä kaappien hyllyille tehdessä ja ennen kaikkea kissanpäivistä nautiskellessa.

Vaan voi voi pentuparkoja. Tietäisivätpä vaan mitä ensi viikolla on tulossa. Paikalliselta Tuhatjalan lääkääriasemalta on nimittäin tiistai-aamulle varattu aika nuorten herrojen miehisyyden poistoon. Toistaiseksi kumpainenkaan ei ole merkkailua tehnyt, toivottavasti eivät näiden muutaman päivän aikana ehdi aloittaakaan.

Päivitystä tulossa ensi viikolla leikkurin jälkeen :)

Uutta vuotta

Uusi vuosi ja uudet lelut.. Vai miten se olikaan?

Henkilökunta bongasi Mustin ja Mirrin alelaarista mukavan raapimispuun edulliseen hintaan. Taloudessahan on toki edellinenkin pötkylä, noin puoli metriä korkea tolpan tapainen rimpula, sekä kiipeily/oleskelutaso jossa myös useita raapimatasoja. Ei kuitenkaan mitään korkeaa johon uljas bengalipoika voisi heittäytyä koko pituudeltaan kynsimään.

Kun uusi pötkylä saatiin sisälle, oltiin sitä ihmettelemässä kaikkien kahdentoista tassun voimin. Mikä on tämä kummallinen tolppa ja mikä sen funktio oikein on ???

Nuoriherra ymmärsi heti mikä pötkylän käyttötarkoitus on, siihen kuuluu kiivetä päälle istumaan ja katsomaan maisemia. Siitä on myös kiva tehdä hyppyjä pahaa-aavistamattomien asuintovereiden niskaan.

Simba hyväksyi siis uuden tolpan välittömästi. Henkilökuntaa on toistaiseksi riemastutettu erilaisten kiipeilynäytösten ja hyppyharjoitusten turvin.
Näiden temppujen aiheuttamana henkilökunta sen sijaan miettii, miten asunnosta saataisiin paremmin bengali-ystävällinen. Nuori herra kun ei selkeästi pääse toteuttamaan luonnettaan tarvittavien kiipeily- ja tähystyspaikkojen puutteen takia. Odotamme kovasti talvikauden päättymistä jotta pääsemme takapihalle kissa-aitauksen rakentamispuuhiin.

Toki välillä piti ottaa mittaa myös pötkylän herruudesta, pienen painimisen muodossa. Tiiti on välillä käynyt teroittamassa kynsiään pötkylään, kuten tolpan alkuperäinen tarkoitus olikin, mutta pääsääntöisesti Simba on toistaiseksi nuoriherra Raapimapuun Ruhtinas.