Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Nuoriherra on alkanut osoittamaan todellista luonnettaan pikkuhiljaa. Poissa on ujous ja jännitys ja tilalle on tullut rämäpäisyys ja uteliaisuus. Leikki on lapsen työtä ja sitä hän kyllä tekee. Vauhti päällä alvariinsa.. Eteiskäytävällä on hyvä ottaa vaikkapa varttimailin kiihdytyksiä. Koska kissoihin ei vakiona ole asennettu jarruvarjoa ja laminaatin kitkapinta on melko heikko, on helpoin tapa pysähdykselle kylkikosketus sohvaan. Ja ei kun uudestaan.

Joskus pelkkä juokseminen ei vaan jaksa innostaa. Onneksi on erilaisia leluja joiden kanssa saa puuhattua yksinkin, tuo wanhaherra kun on niin huonoa leikkiseuraa.

Nyt kun syksy on vielä kohtalaisen lämmin, ajattelimme käydä kurkistamassa miltä pihamaalla näyttää. Kurkistamiseksi se jäikin, Hyvä että nuoriherra uskaltautui ovesta ulkopuolelle.

 Wanhaherra yritti näyttää esimerkkiä miten ulkoilu on syytä suorittaa, mutta eipä riittänyt pienokaisen uskallus noin rohkeisiin temppuihin. Wanhaherraa sen sijaan harmitti pienen arkuus, miksi hänetkin pakotetaan takaisin sisälle jos tuo rääpäle ei tahdo ulkoilla???

Ostoslistalle lisättävissä tavaroissa on muuten toinen Flex. Tähän asti pärjätty hienosti tuolla  yhdellä, mutta jos yhtäaikaa lähdetään ulkoilemaan, tuleekin tenkapoo. Kuten kuvasta näkyy, wanhaherra joutui tyytymään rajoitettuun kulkuun narun kanssa...

Nuoriherra ei sen suurempaa stressiä ulkoilusta ottanut, vaikkakin tilanne oli melko jännittävä. Makoisat unet väliin ja tuttu ravaaminen oli taas käynnissä.